Ludwig Wittgenstein: Huomautuksia psykologian filosofiasta 2

• Wittgenstein ei harjoita kirjassa kokeellista psykologiaa, vaan tutkii psykologisten sanojen (kuten odottaa, toivoa, tuntea, tietää) käyttöä. Hän osoittaa, että näiden sanojen merkitys ei löydy sisäisistä "tapahtumista", vaan niiden roolista ihmisten välisessä toiminnassa.

• Kirjassa pohditaan laajasti hahmonvaihdoksia (kuten kuuluisa ankka-jänis-kuva). Wittgenstein kysyy, mitä tapahtuu, kun näemme saman kuvan äkkiä eri tavalla. Hän käyttää tätä esimerkkinä siitä, miten havainto on aina kielellisesti ja käsitteellisesti värittynyttä.

• Wittgenstein purkaa perinteistä dualismia, jossa mieli on "sisällä" ja käyttäytyminen "ulkona". Hän argumentoi, että ilman julkisia ilmaisutapoja (kuten kipuhuutoa tai kasvojen ilmeitä) meillä ei olisi edes käsitteitä sisäisille tiloillemme.

• Teos pyrkii osoittamaan, että monet psykologian "syvät mysteerit" ovatkin kielellisiä solmuja. Wittgenstein yrittää "terapiansa" avulla selvittää, miten kieli hämää meitä kuvittelemaan mielen jonkinlaiseksi näkymättömäksi koneistoksi.

WSOY.

Sidottu, kovakantinen, kuvakansi.

1989.

345 s.

Etusivulla aikaisemman kirjanhaltijan nimi.