Luutnantti Reino Jalmari Valkaman (s. 22.8.1921 - k. 29.6.2019) henkilökokonaisuus. Settiin kuuluu satiaisia, sota-aikaiset luutnantin kauluslaatat, 2.lk vapaudenmitali 1941 myöntökirjalla, jatkosodan muistomitali myöntökirjalla, talvisodan muistomitalin myöntökirja sekä hopeinen SAL:n 1.lk pistooliampumamerkki v. 1939.

Linkki Valkaman wikipedia-sivuun: https://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_J._Valkama Valkama oli talvisodassa mukana vapaaehtoisena ilmatorjunnassa, jatkosodassa Valkama palveli I Armeijakunnan ilmatorjunnassa mukana muun muassa Sortavalan valtauksessa. Valkama kävi asemasotavaiheessa It.RUK:n kurssin 4, 26.1 - 23.4.1942. Ja toimi muun muassa metsätalousupseerina. Hänet ylennettiin luutnantiksi jatkosodan aikana. Alempana lisätietoa (kopioitu HS:n muistokirjoituksesta):

Metsäneuvos Reino Jalmari Valkama kuoli Espoossa 29. kesäkuuta 2019 97-vuotiaana. Hän oli syntynyt Terijoella 22. elokuuta 1921.

Valkama vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Karjalassa ja tunsi itsensä viipurilaiseksi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta lyseosta 1939. Metsäala oli hänelle läheinen, ja siihen vaikutti isän työura Metsähallituksen eri tehtävissä.

Ennen talvisotaa Valkama oli harjoittelemassa Ägläjärvellä ja Vekrotniemen sahalla. Opinnot alkoivat vuonna 1939 Helsingissä vasta valmistuneessa Metsätalossa. Sota teki katkon opiskeluun, kun Valkama lähti talvisodan aikana vapaaehtoisena rintamalle.

Hän palveli jatkosodassa ilmatorjuntapatterissa ensin Sortavalan valtauksessa ja sittemmin muun muassa Karjalan kannaksella. Hänestä tuli asemasotavaiheessa metsätalousupseeri. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti.

Metsänhoitajaksi valmistuttuaan Valkama toimi aluksi Savonlinnassa Enso-Gutzeitin apulaismetsänhoitajana. Avioiduttuaan Sirkan kanssa perhe kasvoi kahdella pojalla: Antti syntyi 1948 ja Risto 1950. Reinon urakehityksen myötä Wilhelm Schauman -yhtiön palveluksessa perhe siirtyi Joensuuhun ja Pietarsaareen. Sirkka hoiti kodin ja pojat.

Valkaman nimitys metsäpäälliköksi vei vielä Jyväskylään ja lopulta Espooseen. Metsäneuvoksen arvon hän sai vuonna 1979. Hän oli Suomen 100. metsäneuvos. Hänen isänsä oli saanut metsäneuvoksen arvonimen 1939, toisena Suomessa. Teollisuuden puuyhdistyksen puheenjohtaja Valkama oli vuosina 1985–1986. Schaumanin metsäpäällikkönä hän palveli eläkkeelle jäämiseensä saakka 1986.

Reino oli hauska seuramies, loistava ja nopea päässälaskija ja hyvä keskustelija. Tarina kulki myös sujuvasti ruotsiksi, saksaksi ja venäjäksikin. Viimeiset työvuodet olivat hänelle suuren henkilökohtaisen menetyksen aikaa, kun Sirkka kuoli äkillisesti kolme vuotta ennen Reinon eläköitymistä.