Maailman rakenne ja luonnonvoimat II , 1906
Kuvaus
Maailman rakenne ja luonnonvoimat : historiallinen esitys fyysillisten käsitteiden kehityksestä. 2 osa, Uudempi luonnontutkimus
Otava, kustannusosakeyhtiö , kustantaja
Otava 1906
Ulkoasu : korusidos
sivut 1-336
JulkaisijaHelsinki : Otava, 1906
Sarja
Vipusten kirjoja, n:o 1
Lisätiedot
Poul La Cour ja Jacob Appel ; suom. Yrjö Tuomikoski
Uudempi luonnontutkimus
Ex Libris M.J. Mustakallio + omiste Alexander Boldt
Martti Joeli Mustakallio (13. heinäkuuta 1891 Pori – 16. joulukuuta 1968 Teneriffa) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston anatomian apulaisprofessori.[1]
Mustakallion vanhemmat olivat lääninrovasti ja runoilija Jooseppi Mustakallio, aik. Schwartzberg ja Agnes Selma Helena Lampén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1909 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1912, filosofian maisteriksi 1914, lääketieteen kandidaatiksi 1917, lääketieteen lisensiaatiksi 1925 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1944.[1]
Sisällissodan aikana 1918 Mustakallio toimi Hannilan ja Ahvolan ambulanssin johtajana, sittemmin Markovillan sotavankisairaalan alilääkärinä. Mustakallio toimi yksityislääkärinä Helsingissä vuodesta 1926 alkaen. Hän oli Helsingin yleisen sairaalan kliinillis-propedeuttisen osaston avustavana lääkärinä 1926–1928 ja Lappeenrannan Kylpylän ylilääkärinä vuodesta 1932. Mustakallio oli Helsingin yliopistossa anatomian dosenttina 1946–1948 ja anatomian apulaisprofessorina 1948–1960.
Mustakallio oli perustamassa 1924 Itsenäisyyden liittoa ja toimi järjestön puheenjohtajana 1934–1941. Hän oli myös perustamassa Lapin sivistysseuraa 1933 ja toimi vuodesta 1923 Duodecimin kirjastonhoitajana. Mustakallio toimi myös Lappeenrantaan vuonna 1955 perustetun Etelä-Karjalan kesäyliopiston rehtorina 1956–1965.[1]
Mustakallio oli naimisissa vuodesta 1919 Heddi Magnhild Sjöbergin kanssa, joka oli Euroopan ensimmäisen tohtoriksi väitelleen naiseläinlääkärin Agnes Sjöbergin sisar.[2] Professori, ylilääkäri Kimmo Mustakallio oli heidän poikansa.
Bruno Alexander Boldt (14. tammikuuta 1873 Kuopio – 18. marraskuuta 1956 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjastonhoitaja ja ruotsin kielellä kirjoittanut kirjailija. Hän kirjoitti myös nimellä Alexander Frosterus-Lybecker-Boldt ja nimimerkillä ”A.B.”. Boldt oli yksi Suomen partioliikkeen uranuurtajista.
Boldtin vanhemmat olivat kenraalimajuri Johan Dietrich Boldt ja Anna Christina Frosterus. Hänen veljiään olivat kotiseutututkimuksen uranuurtaja Robert Boldt, toimittaja ja anarkistisosialisti Jean Boldt sekä sosialisti ja uskontofilosofi Georg Boldt. Alexander Boldt pääsi ylioppilaaksi 1891 (Nya svenska läroverket i Helsingfors) ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1896 ja maisteriksi 1897.[2]
Boldt oli vuodesta 1894 Helsingin yliopiston kirjaston palveluksessa. Viimeksi hän toimi vanhempana alikirjastonhoitajana 1924–1940. Boldt kirjoitti 1902 väitöskirjan Studier öfver en del barndomen och ynglingaåldern berörande drag i svenska och svensk-finska skalders diktning joka aiheena oli poika- ja nuorukaisluonteiden käsittely ruotsinkielisessä runoudessa. Väitöskirjaa ei kuitenkaan hyväksytty. Väitöskirjaa tehdessään Boldt oli saanut paljon vaikutteita ruotsalaiselta Viktor Rydbergiltä ja myöhemmin hän tutustui myös amerikkalaiseen nuorisokasvattajaan Elbert Hubbardiin.
Vuoden 1910 alussa Boldt tutustui englantilaiseen Boy scout -liikkeeseen ja jo saman vuoden keväällä hän laati ehdotuksen vastaavantyyppisen Unga Fribyggare -nimisen nuorisoliikkeen perustamisesta Suomeen. Tältä pohjalta käynnistyi syksyllä 1910 Toimen Pojat -järjestön toiminta Suomessa. Boldt ei osallistunut Toimen Poikain käytännön toiminnan vetämiseen, vaan tehtävä tuli 1889 syntyneelle ylioppilas Kurt Steniukselle. Toimen Pojat jatkoi toimintaansa myös syyskuun 1911 jälkeen, vaikka muut Suomessa toimineet partiolaisjärjestöt tuolloin hajotettiin venäläisten viranomaisten vaatimuksesta. Kurt Steniuksen itsemurha elokuussa 1913 oli kova isku järjestölle, mutta sen toiminta jatkui kuitenkin Sven E. Donnerin ja Urho Salovaaran johdolla. Boldt erosi järjestöstä 1917, koska hän piti virallista partioideologiaa liian militaristisena.
