Macbeth aulakortti tms

Kuvassa oleva kohde. Luultavasti ns aulakortti, mitä elokuvateatterin aulassa, yleensa elokuvajulisteen reunoilla on. Hieman vuosien saatossa tullut korttiin ajan patinaa. Kortin korkeus on noin 23cm ja leveys noin 33cm.

Kotimainen elokuva vuodelta 1987. Pauli Pentin versio Shakespearen klassikosta sijoittuu 80-luvun Helsinkiin. N: Mato Valtonen, Pirkko Hämäläinen, Antti Litja, Esko Nikkari, Pertti Sveholm.

Pauli Pentin toinen ohjaustyö on William Shakespearen kuuluisan tragedian moderni muunnelma. Elokuva valmistui osana Kaurismäkien Villealfan ja Anssi Mänttärin Reppufilmin Shakespeare-hanketta. Aki Kaurismäen Hamlet liikemaailmassa sai ensi-iltansa samana vuonna kuin Pentin Macbeth, mutta Mänttärin sovitus Kuningas Learista jäi toteutumatta.

Sleepy Sleepers -yhtyeen keulahahmona tunnettu Mato Valtonen oli tehnyt ensimmäisen elokuvaroolinsa Calamari Unionissa (1985). Hän näytteli 1980- ja 1990-luvuilla useissa Kaurismäkien elokuvissa, mutta Macbeth oli hänen ainoa pääroolinsa. Valtosen Macbeth on helsinkiläisen rikollisjärjestön rivijäsen. Keikkaa tehdään Antti Litjan näyttelemälle Dunkulle. Naisystävänsä Ladyn (Pirkko Hämäläinen) painostamana Macbeth tappaa Dunkun ja nousee itse porukan pomoksi.

Rosvojoukkion muita jäseniä näyttelevät niin ikään Calamari Unionista tutut Sakari Kuosmanen, Sakke Järvenpää ja Pertti Sveholm. Vesa Vierikko täydentää mafian. Turo Pajala on Dunkun poika Make, joka lähtee isänsä kuoleman jälkeen Lontooseen ja vannoo sieltä käsin kostoa Macbethille. Vainoharhainen Macbeth päättää murhauttaa myös parhaan ystävänsä Bankon (Sveholm).

Pauli Pentin molemmat ohjaustyöt ovat tummanpuhuvia rikoselokuvia, joissa päähenkilö ajautuu hallitsemattomaan syöksykierteeseen. Tapahtumat tuntuvat seuraavan toisiaan vääjäämättä. Elokuvia yhdistävät myös kohtalokkaat naiset, koston tematiikka, lakoninen huumori ja yöllisen Helsingin kuvaus. Toistuvia paikkoja ovat hotellit, yökerhot, lentokentät ja merikelpoiset veneet. Molemmissa elokuvissa niiden voi tulkita edustavan paitsi suuren maailman tuntua myös väliaikaisuutta, liikettä ja poispääsyä. Kuten niin monissa 1980-luvun kotimaisissa elokuvissa, myös Pentin ohjaustöissä Suomi tuntuu ahtaalta.