Marilyn Monroe – The Diamond Collection, 11 DVD

10 Marilyn Monroen restauroitua elokuvaa sekä extroja. Lisäksi dokumentti The Final Days vuodelta 2001, pituus 1 h 57 min.

Kaikissa elokuvissa sekä myös dokumentissa on Suomi-tekstit.

Kaikki 11 levyä ovat ehdottoman naarmuttomia, ja kannet ovat kunnossa.

Mukana on tällaiseen boxiin kuuluva vihkonen. Sen joillakin sivuilla on muutamia pieniä läikkiä, mutta ei tekstin päällä.

- DON’T BOTHER TO KNOCK (Draama hotellissa, Richard Widmark, Anne Bancroft, 1952)
- MONKEY BUSINESS (Rakas, minä nuorrun, Cary Grant, Ginger Rogers, 1952)
- NIAGARA (Joseph Cotten, 1953)
- GENTLEMEN PREFER BLONDES (Herrat pitävät vaaleaveriköistä, Jane Russell, 1953)
- HOW TO MARRY A MILLIONAIRE (Kuinka miljonääri naidaan, Lauren Bacall, 1953)
- RIVER OF NO RETURN (Joki jolta ei ole paluuta, Robert Mitchum, 1954)
- THERE’S NO BUSINESS LIKE SHOW BUSINESS (Rytmiä veressä, Donald O’Connor, 1954)
- THE SEVEN YEAR ITCH (Kesäleski, Tom Ewell, 1955)
- BUS STOP (Bussipysäkki, Don Murray, 1956)
- LET’S MAKE LOVE (Lemmenloukku, Yves Montand, 1960)
- THE FINAL DAYS DOCUMENTARY (Marilyn Monroe, 2001, pituus 1 h 57 min)

IMDB-sivusto antaa The Final Days -dokumentille hyvän arvosanan 7,7 ja kirjoittaa siitä näin: ”Kertoo Monroen viimeisistä kuukausista, mukaan lukien hänen myrskyisistä rakkaussuhteistaan, huume- ja alkoholiriippuvuudestaan, masennuksestaan ja potkuista viimeisestä elokuvastaan Something's Got To Give. Sisältää paljon ensi kertaa nähtäviä kulissien takaisia filmipätkiä ja valokuvia sekä haastatteluja näinä kuukausina hänen kanssaan tekemisissä olleilta ihmisiltä. Lisänä on vielä tuosta hänen viimeisestä elokuvastaan koostettu materiaali, jossa vastanäyttelijänä on Dean Martin.”

Myyjä:
Tämä tunnin ja 20 minuutin dokumentti on kaikin puolin laadukas. Kun Marilyn sai viimeisestä elokuvastaan potkut jatkuvien poissaolojen takia, häntä ei korvattu toisella näyttelijällä, vaan Something's Got To Given tuotanto keskeytettiin. Jo filmattu materiaali haettiin arkistosta vuonna 1999 ja restauroitiin digitaalisesti. Sitten säilyneiden papereiden tietojen ja asianosaisten avulla se leikattiin siten kuin ohjaaja George Cukor oli sen tarkoittanut.

37 minuuttia valmista elokuvaa nähdään dokumentin jälkeen. Siinä Marilyn mm. pelehtii uima-altaassa ja sen reunalla – alasti, väreissä. Ihan kaikki ei näy, mutta tämä on silti hyvä esimerkki siitä, miten Hollywood-elokuvien siveyskoodisto oli murtumassa 60-luvun alussa. Vielä 1950-luvun filmeissä avioparinkin sänkyjen välissä täytyi olla vähintään yöpöytä, mieluummin seinä ja ovi takalukossa! Eikä vessanpönttöä saanut missään nimessä näkyä edes taustalla. Oikeasti.

Käsittämättömän häikäisevä Marilyn Monroe kuoli 4. elokuuta 1962, ja tasan kuukautta myöhemmin käsittämättömän häikäisevä The Beatles levytti ekan singlensä. Elokuvat, popmusiikki, pukeutuminen, puhetapa, käytös ja kaikki muukin oli toden totta vapautumassa länsimaissa vallankumouksellisella 1960-luvulla. Siksi oli enteellistä – niin yhteiskunnallisesti kuin henkilökohtaisestikin – että Marilynin viimeisen, kesken jääneen elokuvan nimi oli ”Jonkin täytyy muuttua”.