Mark Twain - Kapteeni Taivaassa (pokkaristo)

Kapteeni taivaassa sisältää Amerikan suurimman humoristin kaksi satiiria, jotka aivan äskeisvuosiin asti olivat ainoastaan kirjailijan kaikkein lähimpien ystävien tiedossa.

Jos tämä raportti lukijaansa henkilökohtaisen loukkauksen lailla ärsyttää ja vihastuttaa tai tuntuu riistävän ihmiseltä elämän tärkeimmät keskeiset arvot, niin silloin on syytä kokeilla, miltä tuntuisi lukea kirja uudestaan. Jos teos jättää välinpitämättömäksi, niin silloin se on jäänyt lukematta, korkeintaan on tullut katselluksi sen kirjaimia. Vielä on sekin mahdollisuus, että Kapteeni taivaassa johdattaa lukijan teennäisyydet rikki ravistelevaan nauruun ja samalla syvään vakavuuteen ja uudistuneeseen elämäntuntoon. Silloin kunnon Mark Twain on kuin onkin löytänyt tärkeimmälle sanottavalleen yhden ymmärtäjän lisää.

Kapteeni Stormfield, vanha merikarhu joutuu – suureksi hämmästyksekseen – siihen autuaitten joukkoon, joka taivaan merien kautta purjehtii kohti paratiisia. Tarkkaavaisena, yllättyneenä ja suvaitsevana uutena asukkaana kapteeni antaa täydellisen raportin kokemuksistaan, niin ensimmäisestä lentoyrityksestään enkelinä kuin muistakin tottumattoman hankaluuksista ja iloista. Loppuun liitetty Enkelin kirje antaa riemukkaan satiirisen mutta syvintä uskonnollisuutta tuskin loukkaavan kuvan siitä, miten taivaalliset auktoriteetit käsittelevät tekopyhien ja vain huulillaan palvovien näennäiskristittyjen pyyntöjen tulvaa ja koettavat selvitä niiden sisäisistä ristiriitaisuuksista.

Kapteeni taivaassa tietenkin on ymmärrettävä vain inhimilliseen rajoittuvana nerokkaan humoristin ja suuren kuvittelijan raporttina ihmisen heikkoudesta ja ihmisen mahdollisuuksista. Mark Twain itse kuvasi sen ainoaksi kirjaksi, jonka hän on todella innostuen kirjoittanut, ja hän säilytti sitä vuodesta toiseen suurena salaisuutena. Epäilemättä tämä teksti olisi aikalaisiin vaikuttanut jopa skandaalin tavoin. Jos olemme niitä, joihin kalikka ei kalahda, niin voimme kenties nähdä, kuinka syvästi uskonnollinen teos on kädessämme. Sen terävä ja samalla kotoisen läheinen huumori ilmaisee Mark Twainin vierovan suhtautumisen paitsi ahdasta dogmaattisuutta ja julmaa lahkointoilua sekä rotu- ym. ennakkoluuloja myös ja erityisesti kaikkea teeskentelyä kohtaan.