Kustannus Otava 1997, 1. painos (arvostelukappale), 511s, sidottu, kovakantinen kansipaperein, joka hieman kulunut taitteista, muuten hyväkuntoinen

Seppo Heikinheimo oli eläessään näkyvä kulttuurivaikuttaja. Yli 30-vuotisen uransa Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona lisäksi hän toimi muiden muassa Helsingin kaupunginorkesterin vt. intendenttinä, tietokirjailijana, kääntäjänä ja monissa muissa tehtävissä. Hän puhui sujuvasti useita kieliä (pakkoruotsia tosin kovin vastentahtoisesti, ja sanskritiin hänellä ei harmikseen ollut koko elämää aikaa paneutua), ja hänellä oli huikea määrä kansainvälisiä kontakteja musiikkielämän ja diplomaattikunnan huipulta. Kriitikkona hän oli pelätty, armotonkin. Hän uskalsi sanoa mielipiteensä suoraan ja hänellä oli paljon vaikutusvaltaa.

Mätämunan muistelmat on Heikinheimon tilinteko menneistä vuosista omasta näkökulmastaan. Ja kyllä sitä muisteltavaa riittääkin. Heikinheimo kertoo melko vapaassa järjestyksessä elämästään, urastaan kriitikkona ja toimittajana, ja ennen kaikkea ihmisistä ympärillään.

Pian käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen, ennen kirjan julkaisua, Heikinheimo teki itsemurhan. Mätämunan muistelmia on hieman pakko lukea tätä taustaa vasten. Olisiko Heikinheimo ollut vähemmän henkilöönkäyvä, jos hän ei olisi jo kirjaa kirjoittaessaan ollut tehnyt päätöstä lähdöstä oman käden kautta? (Lainaus Hannu Sinisalon Kirjavinkeistä)