Matti Yrjänä Joensuu: HARJUNPÄÄ tai Eeva Tenhunen: KUOLEMA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Eeva Tenhunen: KUOLEMA SAVOLAISEEN TAPAAN. Päällys: Eeva Mehto. 1983 WSOY, Salamanteri (toinen painos). 256-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti (takakannessa pieni tarranjälki), esilehdellä peitetty merkintä, ei muita merkintöjä.

Kuolema savolaiseen tapaan (1976) -romaanissa virkavapaalla oleva rikostarkastaja Martti Halla ja aloitteleva jännityskirjailija Liisa Halla muuttavat Helsingistä Savon perukoille Viinamäen kylään. Martti haaveilee Mustikkamäen rappiotilan kukoistuksesta, ja Liisa uskoo löytävänsä seudulta puitteet uuteen dekkariinsa. Viinamäen tietojenkäsittelykeskus, iäkäs Opettaja on tietävinään, että Komissaari ei vain halua paljastaa tutkivansa kylässä tapahtuneita rikoksia, joita Opettajan vihjailujen mukaan on useampiakin. Autioituvan Viinamäen vääräleukaiset alkuasukkaat ja muodikkaat luontoonmuuttajat ällistyvät, kun Mustikkamäen tuvan kiinninaulatusta kellarista löytyykin punasaappaisen tytön ruumis.

Eeva Tenhunen (Eeva Palosuo, o.s. Tenhunen, s. 1937 Sortavala) on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti. Hän on työskennellyt opettajana Kiuruvedellä ja Kiteellä ja asuu nykyään Kiteen Puhoksessa. Eeva Tenhusen teokset ovat humoristisia whodunit-tyyppisiä rikosromaaneja, joiden päähenkilönä on komisario Martti Halla ja tämän vaimo Liisa. Esikoisromaani Mustat kalat (1964) sijoittuu Olavinlinnaan, jossa Tenhunen oli oppaana opiskelukesinään. Kuolema sukupuussa (1985) -dekkari sijoittuu sekin Savonlinnaan; siinä ei poikkeuksellisesti esiinny Hallan pariskunta. Myöskään kirjassa Nuku hyvin, Punahilkka (1973) ei kyseinen pariskunta esiinny: kirjan päähenkilöinä ovat pikkukylän koulun opettajat. Romaanista Kuolema savolaiseen tapaan (1976) on tehty televisioelokuva (1983). Joka uniinsa uskoo (1987) on viimeisin, yhdeksäs teos. Dekkareiden lisäksi Tenhunen on julkaissut romaanin Rakas perhe (1982), jossa Turussa asuva suomen kielen opiskelija kertoo auskultointivuodestaan perheelleen. Teokset: Mustat kalat (1964), Keisari seisoo palatsissaan (1971), Nuku hyvin, Punahilkka (1973), Kuolema savolaiseen tapaan (1976), Hyvän tytön hautajaiset (1978), Viimeinen pari (1980), Rakas perhe: Kaksikymmentä kirjettä kommentteineen (1982), Kuolema sukupuussa (1985) ja Joka uniinsa uskoo (1987).

2. Matti Yrjänä Joensuu: HARJUNPÄÄ JA PYROMAANI. 1983 Otava, Salamanteri. 283-sivuinen nidottu kirja, kansissa kulumaa ja taittumia (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Harjunpää ja pyromaani (1978) on Valtion kirjallisuuspalkinnolla palkitun Matti Yrjänä Joensuun toinen romaani TV:stäkin tutun vanhemman konstaapelin Timo Juhani Harjunpään elämästä ja työstä. Sarja outoja tulipaloja saa poliisin epäilemään että alueella liikkuu pyromaani. Ikuisen miehistöpulan vuoksi Harjunpää saa siirron ylikonstaapeli Suttelinin palojaokseen. Poliisi tutkii, erehtyy, aloittaa jälleen. Toisaalla elää elämäänsä pyromaani, peläten, odottaen... Helsingissä on ihana kesä, mutta kaikille se ei ole lomaa, ei edes onnellista aikaa.

”Matti Yrjänä Joensuu palaa kolmannessa romaanissaan esikoisensa keskushenkilöön, teemoihin ja tunnelmiin, kirjoittaa toisin sanoen dokumentaarissävyistä poliisin arjen kuvausta, jossa väkivallan virkamiehen ristiriidat ovat keskeisellä sijalla. Ammatin ja yksityiselämän, turtumuksen ja osanoton jännitteet kannattavat tätä romaania, joka herättää huomiota myös muilla ansioillaan, ennen muuta ympäristökuvauksensa elävyydellä ja sillä myötätunnolla, jota Joensuu tällä kertaa kykenee kokemaan myös poliisin vastapuolta, niin sanottua rikollista kohtaan. Näin uudesta kirjasta on syntynyt yleisestikin ottaen kiintoisa romaani, joka sitä paitsi kuuluu myös jännityskirjallisuutemme parhaimmistoon.” – Risto Hannula

3. Matti Yrjänä Joensuu: HARJUNPÄÄ JA KAPTEENI KARHU. 1983 Otava, Salamanteri. 188-sivuinen nidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Harjunpää ja kapteeni Karhu (1981) on kolmas Timo Harjunpään elämästä kertova jännitysromaani, Joensuun edellisten romaanien tapaan todentuntuinen kertomus poliisin työstä, rikoksesta, niistä ihmisistä, jotka ovat osallisina rikoksessa, joko tekijöinä tai uhreina; siitä yhteiskunnasta jossa rikokset tapahtuvat. Helsingin Kruununhaassa on kivitalo. Sen kellarissa majailee laivanhytiksi sisustetussa varaston sivuhuoneessa kapteeni Karhu; katutason nuhraantuneessa baarissa toimii vahtimestarina vahva Nalle; baarissa emännöi Rosita, kasvojaan nuorempi Punatukka; valottomassa yksiössä haaveilee paremmasta elämästä sievä Laura, joka odottaa invalidirahansa ensimmäistä erää; ja pihalla leikkii pikkupoika päässään meripartiolaisen lakki ja silmälasit, jonka toinen linssi on peeitetty muovilapulla. Heidät kaikki oppii ylikonstaapeli Timo Harjunpää lyhyen ajan sisällä tuntemaan, sillä talossa tapahtuu rikos, vakava rikos...

Matti Yrjänä Joensuu (1948 Helsinki - 2011 Valkeakoski) valmistui poliisiksi 1973 ja on toiminut rikostutkijana Helsingin poliisilaitoksen väkivaltatoimistossa sekä päivystävänä ylikonstaapelina. Hän julkaisi romaanit Väkivallan virkamies (1976), Possu ja paavin panttivangit (1977; ainut romaani, jossa Harjunpää ei esiinny), Harjunpää ja pyromaani (1978), Harjunpää ja kapteeni Karhu (1981), Harjunpää ja ahdistelija (1982), Harjunpää ja poliisin poika (1983), Harjunpää ja heimolaiset (1984), Harjunpää ja rakkauden lait (1985), Harjunpää ja kiusantekijät (1986), Harjunpää ja rakkauden nälkä (1993) ja Harjunpää ja pahan pappi (2003). Joensuulle on myönnetty Valtion kirjallisuuspalkinto 1982, Vuoden johtolanka –palkinto 1985, 1994 ja 2004 ja kahdesti hän on ollut Finlandia-ehdokkaana. Joensuun romaanien tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, jonka kuvaus kirjoissa on maantieteellisesti tarkkaa. Päähenkilö, vanhempi konstaapeli Timo Harjunpää, suhtautuu yhtä inhimillisesti työssään kohtaamiinsa rikollisiin kuin perheeseensä. Teoksia on käännetty 14 kielelle: englanniksi, bulgariaksi, hollanniksi, italiaksi, norjaksi, puolaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, slovakiksi, tanskaksi, unkariksi, venäjäksi ja viroksi. Useita romaaneista on dramatisoitu tv-sarjoiksi, kuunnelmiksi ja näytelmiksi; viidestä filmatisoinnista neljä on 1980- ja –90-luvuilla ohjannut Åke Lindman (1928 – 2009).