Mekaaninen krusifiksi soittokoneistolla v. 1890-1920
Kuvaus
Old Illusions toivottaa sinut tervetulleeksi antiikkiin ja erikoisten esineiden ihmeelliseen maailmaan! Tämän kohteen myyjänä toimii maamme tyylikkäin antiikin ja erikoisten esineiden putiikki Old Illusions, joka on hieman hämyisempi, mystisempi, sekä tunnelmallisempi antiikkiliike. Tarjoamme Sinulle ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä käsiksi ihmeellisten esineiden maailmaan, joten astu rohkeasti putiikkiimme osoitteessa: http://www.oldillusions.fi
Kohde:
Alkuperä: Saksa (todennäköisesti)
Valmistusajankohta: 1890–1920
Mitat: 58 x 43 cm
Materiaali: Puu, vaalea veistomateriaali (hartsi/luu), sametti, messinki, koneistossa teräs
Soittokoneisto: Valmistajan ankkurileime, tällä hetkellä ei toimi
Kunto: Kohtalainen, taulun fyysinen kunto on hyvä, mutta soittokoneisto jumissa. Alkuperäinen avain mukana.
Muuta: Tämä meidän mielestä jopa erikoisen hieno mekaaninen krusifiksi edustaa 1900-luvun alun eurooppalaista devotionalista esineistöä, jossa uskonnollinen kohde yhdistettiin aikakauden hienomekaniikkaan. Vaaleasta materiaalista veistetty Kristus-hahmo on asetettu tummalle ristille, jonka kullatut päät ja syvänpunainen samettitausta luovat alttarimaisen kokonaisuuden (käyttö ollutkin varmaan alun perin kotialttarin keskipisteenä).
Kääntöpuolelta paljastuva sylinterikoneisto soittaa virren tai hengellisen sävelmän, kun jousi viritetään avaimella. Harmillisesti koneisto on kuitenkin nyt jumissa ja emme tiedä mikä sävel sieltä lähtee, kun koneiston saa taas kuntoon… Soittokoneiston kielilevyyn kaiverrettu ankkurisymboli on yksi 1800–1900-luvun vaihteen mekaanisten soitinmekanismien yleisimmistä, mutta samalla arvoituksellisimmista tunnuksista. Se ei viittaa yhteen yksittäiseen valmistajaan, vaan kokonaisuuteen pieniä eurooppalaisia työpajoja, jotka toimivat erityisesti Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa. Ankkuri oli aikakauden käsityöläisille monimerkityksinen symboli: se viittasi kello- tai soittomekanismien perinteeseen, vakauteen ja luotettavuuteen – ja toisinaan myös siihen, että koneisto oli tarkoitettu uskonnolliseen käyttöön.
Koska suurin osa näistä työpajoista ei jättänyt pysyvää arkistoa tai rekisteröityä logoa, ankkurimerkki toimii tänä päivänä enemmänkin tyylillis-historiallisena vihjeenä, kuin täsmällisenä valmistajatunnuksena. Se kertoo, että koneisto on todennäköisesti valmistettu 1880–1920 välisenä aikana, jolloin mekaaniset musiikkilaitteet olivat sekä tekninen ylpeydenaihe että kodin tärkeitä esineitä. Tämä tekee krusifiksista entistä kiinnostavamman: sen sisällä soiva mekanismi on osa eurooppalaisen hienomekaniikan hiljaista perintöä – käsityötä, jonka tekijän nimi on kadonnut, mutta jonka ääni on säilynyt.
