Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua

Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua

On joulukuinen päivä v. 1897 Topeliuksen kotona Sipoon Koivuniemessä, jossa arkinen elämänmeno synnyttää iäkkään Topeliuksen mielessä assosiaatioita ja limittää toisiinsa mennyttä ja nykyhetkeä. Hänen mieleensä palaavat lapsuuden, nuoruuden ja voiman vuosien muistot, nuoruudenrakkaus, vaimovainaja, suhteet kolmeen tyttäreen sekä huoli näiden tulevaisuudesta. Kaikkeen tähän punoutuvat Topeliuksen ajattelun keskeiset teemat, ikääntymisen, uskon ja raskaaksi käyneen satusedän roolin pohtiminen.

Toini-tyttären ja tämän ystävän ystävä Altan kautta Mazzarella kuvaa sitä, miten Topelius kyllä puolusti naisten oikeutta kouluttautua mutta vastusti toisaalta naisten äänioikeutta. Hienosti hän kuvaa sen, miten isä joutuu muuttamaan käsitystä Toinista, kun paljastuu, että tämä onkin nimimerkin Saima H. taakse kätkeytynyt nuori runoilijatar, jonka lähettämiä tekstejä Topelius oli kannustaen arvioinut.

Teoksen toisessa osassa ääni siirtyy kirjallisuudentutkija Mazzarellalle. Hän kertoo, miksi juuri Topelius alkoi kiinnostaa häntä, mistä aineksista “esseeromaani” alkoi rakentua ja miten materiaali ohjasi häntä työn edetessä yhä syvemmälle Topeliuksen perhe-elämän jännittesiin tutkimaan sitä, mistä ei puhuttu ja mikä haluttiin tukahduttaa.

Tutkijana Mazzarella kirjaa käyttämänsä lähteet samoin kuin Topeliuksen perheen myöhemmät vaiheet. Teokseen sisältyy myös Zacharias Topeliuksen elämänvaiheiden kronologia.

Siisti kovakantinen teos vuodelta 2009.