Meri Miehet Laivat (meriaiheisia runoja)
Kuvaus
Meri Miehet Laivat
RUNOKOKOELMA
Arvo Turtiainen, O. Lappalainen (toim.)
Se on sakeaa herkkua, kun suomalainen merimies kirjoittaa runoja työstään. Puolen vuosisadan takainen kokoelma Meri, miehet, laivat sisältää 82 runoa mereltä 1930-luvulta 60-luvun loppuun.
Kymmenen kirjoittajan joukossa ovat edustettuna niin konemiehet, jungmannit kuin perämiehetkin. Kirjoittajista kaksi, Juhani Peltonen ja Jorma Ojaharju nousivat suomalaisen kirjallisuuden parrasvaloihin asti. Kokoelman kiintoisimmat tekstit ovat kuitenkin tekijöiltä, jotka eivät tätä antologiaa lukuun ottamatta ole saaneet tai edes yrittäneet saada kirjoituksiaan koviin kansiin. Niissä on raakaa tenhoa.
Useiden runojen laahuksena seuraa kaipaus joko kotiin tai seuraavaan satamaan. Jos teoksesta otettaisiin uusintapainos, sen paikoin poliittisesti epäkorrektia kieltä siistittäisiin ja samalla liudennettaisiin tekstin todistusvoimaa ajastaan.
Teoksen avaa maineikkaan merirunoilijan, ruotsalaisen Nobel-voittajan, sittemmin saksilla harakiri-tyyliin itsensä tappaneen Harry Martinsonin komea ”Merituuli”, jolle kokoelman aistivoimaisimmat runot eivät kuitenkaan häviä. Yksi niistä on vuosia muukalaislegioonassa ja lämmittäjänä palvelleen raahelaisen Risto Sassalin kotiinpaluun riemua hennosti hehkuva ”Lupaus” vuodelta 1967. Loppusointuineen teksti poikkeaa muista kokoelman runoista.
Seiluri saapui ovensuuhun ja siihen säkkinsä jätti
Tuvassa muori, tuvassa vaari
vaan piilossa tyttö nätti
Kehräsi muori ja loikoi vaari,
rukin hyrinä kiersi tupaa
Tuvan penkiltä kammarin
puolelle
tyttösen silmät seilurin lupaa
Antologian toinen toimittaja on runoilija Arvo Turtiainen (1904-1980), Helsingin työväen kuuluisa kuvaaja, joka nuoruudessaan haaveili merikapteenin urasta.
Kirjallisuudenlaji: antologiat merikirjallisuus (kaunokirjallisuus) runot
Aiheet ja teemat: meri
Henkilöt, toimijat: merenkulkijat merimiehet
