Mika Pekkola - Aamun kirkastus

Kauhuromantiikan ja surrealismin sävyissä hehkuva romaani naisen vapautumisesta

Aamun kirkastus on kauhuromantiikan varjoja uhkuva romaani uskonnollisesta yhteisöstä. Lumoavan intensiivisesti kirjoitetun teoksen päähenkilö, Aamu, on saarnamiehen tytär, seurakuntansa kiivaasti suojelema mutta siitä vieraantuva nuori nainen. Aamu etsii hiljaa omaa tietään keskellä äärikonservatiivista maaseutumiljöötä ja löytää heräävän seksuaalisuutensa, lihallisuuden kiroista syntisimmän. Kauhukseen hän alkaa kokea unenomaisia, apokalyptisiä harhanäkyjä hekumoivan ruumiinsa tuhoutumisesta helvetin tulissa.

Aamun kirkastus on romaani naiseuden kynnyksellä olevasta tytöstä, jonka sisäinen elämä asettuu sovittamattomaan ristiriitaan uskonnon vaatimusten kanssa. Se on myös kertomus naisen vapautumisesta, ystävyydestä, kuoletetuista toiveista ja siitä, kuinka oman tien löytäminen voi vaatia suunnattomia uhrauksia. Romaani peilaa myös äärikonservatiivisissa uskonlahkoissa tapahtuneita skandaaleja.

Kirjan arvostelut

“Mika Pekkola kirjoittaa omaperäisesti, intensiivisesti ja tiukasti. (…) Tunteet välittyvät hyvin tekstistä ja rivien välistä. Romaanin kieli on täynnä taidokkaita mielikuvia, luontokuvia ja kielikuvia. (…) Intensiivisyys ja tarkka psykologinen silmä vievät tarinaa eteenpäin.” – Juha Vähäkangas, Kaleva

“Aamun kirkastus kertoo yksilön tarinan vimmaisella ja ylivirittyneellä tavalla. Kieli on vahvaa ja merkityksiä nähdään hengästymiseen asti.” – Olli Seppälä, Kotimaa

“Shakespearelainen vihaava rakkaus ja rakastava viha ovat Pekkolan käsittelyssä muuttuneet lävistetyksi uskoksi, hirtetyksi toivoksi ja silvotuksi rakkaudeksi, verisen uskontunnustuksen määreiksi.” – Eija Komu, Etelä-Suomen Sanomat

“Omaääniset painotukset tulevat esiin yksilön ja yhteisön sanomattomaksi jääneissä signaaleissa. Näissä metarakenteissa onkin Pekkolan teoksen vahvuus ja voima.” – Juhani Brander, Aamulehti

“Filosofian tohtori Pekkola on gradussaan tutkinut äärioikeistolaista uskonnollisuutta 1930-luvun Suomessa: hän tavoittaakin taitavasti lahkolaiskielen ja -mielen.” – Heikki Valkama, Apu

“Mika Pekkolan esikoisromaani tunkeutuu ihon alle ja tekee vaikutuksen intensiivisellä ja omaperäisellä kielellään.” – Miina Supinen, Me Naiset

“Pekkola kuvaa aidon tuntuisesti miten lahkon jäsenet toteuttavat ennalta määrättyä rooliaan kirkon ja kahvipöydän sosiaalisessa piirileikissä, jossa kesken jääneet lauseet, katseet ja sanomatta jätetty muodostavat kielen ja hierarkian.” – Hannele Salminen, KirjaIN

“Mika Pekkola on kiitettävästi uinut Aamun nahkoihin. Mieltä askarruttavat kysymykset kuvataan hyvin, samoin pettymys, kun  kukaan ei vastaa niihin asiallisesti, vaan alkaa paasata rangaistuksesta helvetin tulessa. Kirjoittaja on tutkinut aihetta perinpohjin ja tietää, mistä kirjoittaa.” – Seppo Kämäräinen, Kainuun Sanomat

“Shakespearelainen vihaava rakkaus ja rakastava viha ovat Pekkolan käsittelyssä muuttuneet lävistetyksi uskoksi, hirtetyksi toivoksi ja silvotuksi rakkaudeksi, verisen uskontunnustuksen määreiksi.” – Eija Komu, Keskisuomalainen

“Pekkolan luoma kauhukuvasto on kaikessa inhottavuudessaan vaikuttava. (…) Ja tekstistä löytyy huikeita hetkiä. (…) Miten kaunis, miten käsittämättömän kaunis, voikaan olla kuolema.” – Ville Vanhala, Kouvolan Sanomat

“Pekkola lataa tekstiinsä vimmaista todistusvoimaa, joka velloo Aamun ristiriitaisten mielikuvien myrskyissä.” – Toni Jerrman, Helsingin Sanomat