Mika Waltari: JUMALAA PAOSSA tai Satu Waltari: KAHVILA MABIL

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Satu Waltari: KAHVILA MABILLON. 1976 WSOY, Kirjallisuutta kouluille (viides painos). 188-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Kahvila Mabillon (1952) on Satu Waltarin esikoisromaani, jonka synnystä  hän kertoi: ”Päätin kirjoittaa muistelmani kaksikymmenvuotiaana.” Teos valloitti yhdellä iskulla 1950-luvun nuoret lukijat ja sai kriitikot toteamaan: Mika Waltarin tytär astuu julkisuuteen valmiina kirjailijana. Vastustamattoman hauskojen muistelmien keskuksena on silloisen Pariisin boheemimaailman sydän Café Mabillon, ja päähenkilöinä joukko sen pitkätukkaisia, aktiivisesti joutilaita kantavieraita – vankkumaton ystäväpiiri, jonka maailmassa savukkeet ja sydänsurut, leivänkannikka ja elämänfilosofia ovat yhteisiä. Kahvila Mabillon ei ole mikään tavallinen matkakirja, sillä harva ei-pariisilainen on päässyt Mabillonin henkeen sisälle samalla tavoin kuin Satu Waltari. Hän myyskenteli ystäviensä runoja kahvilan asiakkaille, joutui kokemaan poliisien ratsiat, osallistui ”Romeon sotaanlähtöön” ja näki ihmiselon ihanuudet ja kurjuudet suurkaupungin sydämessä.

2. Satu Waltari: HAIKEAT LEIKIT. 1980 WSOY:n Kolibri-kirjasto (kolmas painos). 182-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, takakannessa kirjakaupan hintatarra (20.00).

Haikeat leikit (1975), Satu Waltarin kolmas teos, on haikea paluu lapsuuden huolettomiin leikkeihin. Päähenkilö, 12-vuotias Vilja odottaa koulun päättyessä keväällä malttamattomana maalle lähtöä. Huvilalle, suvun perintömetsien keskelle. Vanhassakartanossa naapurissa asuu kaiken lisäksi Marja, Viljan paras kaveri. Kesäinen maailma tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia, loputtomasti hauskoja yllätyksiä. Värikäs kuvaus on tulvillaan sydämellistä lämpöä, lapsen terävin silmin tehtyjä huomioita aikuisten maailmasta – ja ennen kaikkea huumoria, jota hienoinen haikeus vain syventää.

Satu Waltari (s. 1932 Helsinki) on kirjailija Mika Waltarin (1908–1979) tytär. Satu Waltarin ja Esko Elstelän poika, teatteriohjaaja Joel Elstelä (s. 1961 Helsinki), on julkaissut nuorisokirjan ja novellikokoelman. Satu Waltari lähti 18-vuotiaana Pariisiin ja opiskeli ranskaa Alliance Françaisessa. Kokemuksistaan hän kirjoitti esikoisteoksensa Kahvila Mabillon (1952), joka kuvaa silloista opiskelijaelämää Pariisissa. Sadepilvet: Rakkauskertomus (1956) kertoo Satu Waltarin ja hänen puolisonsa Esko Elstelän romanssista. Haikeat leikit (1975) on omaelämäkerrallinen teos lapsuus- ja nuoruusvuosista. Fantasiaromaani Viides harharetki (1960) sijoittuu Ranskan keskiaikaan. Fantasian ja mielleyhtymien leikki jatkuu romaanissa Hämärän matkamiehet (1964), joka peilaa myös kirjoittamisajankohdan yhteiskuntaa. Sitä edelsi pakinakokoelma Näkötorvi (1962) ja seurasi romaani Kumma rakkaus (1968). Satu Waltari on kääntänyt useita teoksia ranskasta suomeksi.

3. Mika Waltari: JUMALAA PAOSSA. 2008 Suomen Merimieslähetys-seura (toinen näköispainos). 72-sivuinen nidottu kirja, lukematon, kannessa hintatarran jälkeä (ks. kuva), muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Mika Waltari (1908 Helsinki – 1979 Helsinki) toimi 1932-42 Maaseudun tulevaisuuden kirja-arvostelijana, 1937-38 Suomen Yleisradion kirjallisena avustajana, 1936-38 Suomen Kuvalehden toimitussihteerinä ja vuodesta 1938 vapaana kirjailijana. Hän oli Suomen Akatemian jäsen 1957-78. Ensimmäinen teos, nuorena lukiolaisena kirjoitettu Jumalaa paossa (1925) oli Suomen Merimieslähetysseuralle tilattu kertomus. Waltarin varhaistuotannossa kuvastuu romanttinen elämännälkä ja maailmantuska, 1930-luvulla hän hakeutui historiaan ja laajaan epiikkaan. Maailmanmenestykseen nousivat historialliset romaanit Sinuhe egyptiläinen (1945) ja Johannes Angelos (1952). Waltarin kerronnassa yhtyvät ironinen realismi, huumori ja romanttinen tunteellisuus sekä suvaitsevaisuus ja inhimillisyys. Hän julkaisi 22 romaania, 15 pienoisromaania, 26 näytelmää, 6 runoteosta, 4 novellikokoelmaa, 7 salapoliisiromaania, 2 satukirjaa, noin 1000 kirja-arvostelua ja lehtiartikkelia, kuunnelmia, tietokirjoja, suomennoksia ja elokuvakäsikirjoituksia.

Jumalaa paossa (1925) -teos on kirjoitettu Suomen Merimieslähetysseuran julkaistavaksi. Mika Waltarin isän kuoltua hänen setänsä Toivo Waltari oli toiminut pojan huoltajana. Toivo Waltarin, joka toimi Merimieslähetysseuran johtajana 1918-27, yksi merkittävä saavutus oli laaja kustannus-toiminta. Osa seuran julkaisuista oli Toivo Waltarin kirjoittamia. Setänsä kehotuksesta Mika Waltari kirjoitti 71-sivuisen kertomuksen "Jumalaa paossa". Kirjan ilmoitustekstin mukaan "Lehtori Toimi Waltari -vainajan 17-vuotias poika Mika Waltari kuvaa esikoisteoksessaan merimiehen elämää. Kirja perustuu todellisuuspohjalle ja on jo herättänyt suurta huomiota." Muitakin Mika Waltarin kirjoituksia julkaistiin Merimieslähetysseuran julkaisuissa ja hän oli muutenkin yhteydessä seuraan ja sen työntekijöihin. Jumalaa paossa -teos on tärkeä osa suomalaista kirjallisuuden historiaa, vaikka Waltari itse arvioikin esikoiskirjaansa myöhemmin ankarasti. Kirjan hurskaus ja mielikuvituksellisuus ovat sekä aikaa että kirjoittajan ikävaihetta kuvaavia. Lukija voi myös arvata, millaisten asioiden nuori Mika Waltari arveli miellyttävän setäänsä.

Täyttäessään 120 vuotta Suomen Merimieslähetysseura – nykyinen Suomen Merimieskirkko – julkaisi Jumalaa paossa -kirjasta uusintapainoksen "lausuakseen kiitoksen yksittäisille ihmiselle ja yhteisöille, jotka vuosikymmenten vieriessä ovat eri tavoin omien taitojensa mukaan tukeneet merimieskirkkojen toimintaa ja tulleet osaksi suomalaista kulttuuria kotimaassa ja ulkomailla."