Vuoreen louhitussa holvissa kutsuvierasjoukko ihmettelee siementen kasvualtaista rönsyäviä juuria. Black metal -visionääri valmistelee yhtyettään suureen palautusliikkeeseen. Korvan puhjennut tärykalvo vuodattaa tuntonsa kantajalleen. Työhaastattelun tilannetehtävä herpaantuu, kun valintojen ristiriidat syvenevät.

Mikko Granrothin esikoisnovellit kertovat hallitsemattomista hankkeista ja suuruuskuvia elättelevistä hahmoista. Vahvojen äänialojen virittämissä teksteissä ajaudutaan sivuraiteille ja kamppaillaan putoamisen voimia vastaan. Kun näkyvyys omien projektien ulkopuolelle on heikko, syntyy tarve kiilata alkuun ja yrittää tuhon partaallakin uudestaan.

Tummaa huumoria välkehtivät novellit tutkivat kieltä ja muita pitelemättömiä aineksia, kuten öljyä, villaa ja juureksia. Pinnan alla kulkee ekodystopian ja energiajuhlan sävyjä. Juuret löytävät maanalaisia väyliä pitkin terminaaleihin, lähelle kaupunkeja. Säiliöautot noutavat keiton. Keitto siirtyy koneeseen. Paljon jää piiloon, mutta juuret pärjäävät pimeässäkin.

Otteita arvioista:

“Mustat juuret on kielellisesti tasoltaan vaihteleva, mutta huikean kiinnostava. Jokainen teksti onnistuu saavuttamaan tunteen dystopiasta. Moni asia on mennyt pahasti pieleen, ja ongelmien juuret ovat syvällä ihmisessä itsessään että sen ulkopuolella.” – Arttu Seppänen, Helsingin Sanomat

“Yllätyn tämän tästä siitä, mitä novelleissa tapahtuu. Ne eivät ole odotuksenmukaisia vaan onnistuvat jättämään täyttämättä konventionaaliset odotukseni – hyvä niin. Yllätyn myös siitä, miten vahva tämä esikoisteos on. Ilmaisu on voimallista ja vaikuttavaa, ja kokonaisuus tuntuu viimeiseen saakka ajatellulta.” – Kirjakaapin kummitus -blogi

“Novellien aiheet ja lähtöasetelmat ovat yllättäviä, ja nimenomaan niiden epätavallinen, usein kuin pimeyttä uhkuva tulokulma arkiseenkin tilanteeseen luo kertomuksiin poikkeuksellisen tunnelman.” – Hannu, Kirjavinkit-sivusto