Teos 2018, 2019, 2020 ja 2021 Pehmeäkantiset

Uudet

Minna Lindgren x4

Ehtoolehto - trilogian kirjoittajan uudemmat teokset

Aina on toivoa

Marja Vehmarvarsi on keski-ikäinen opettaja, jonka mies on opettaja, vanhemmat eläkkeellä olevia opettajia, tytär ja tämän puoliso opettajia. Suomen kouluja on yksityistetty vinhaa vauhtia, ja töitä saadakseen nollatuntiopettaja Marja joutuu viikosta toiseen keksimään uusia pelillisiä ilmiöoppimiskursseja ja oppiaineiden välisiä synergiakokonaisuuksia, joilla myydä itseään.

Marjan vanhemmat Aina ja Toivo ovat uteliaita tubettajia, joiden tavoite ei ole enempää eikä vähempää kuin pelastaa Suomen koulujärjestelmä. Videokanava ja sen suosio kantautuvat myös Marjan korviin, sillä oppilaat kiinnostuvat nollatuntilaisesta, jolla on sama outo sukunimi kuin äärimmäisiinkin tekoihin valmistautuvilla vanhustubettajilla – ja oppilaiden arvion mukaanhan Marjan kaltaiset heittiöt saavat keikkoja.

Aina on Toivoa on riemastuttava ja karmaisevakin fiktio koulumaailmasta. Käsitykset koulutuksen suunnasta vaihtelevat sukupolvesta ja yksilöstä toiseen, piirtoheittimistä pelialustoihin, pienryhmistä avokonttorihalleihin.

Kaukorakkaus

Kauko Koskinen on järjestyksen mies. Kuitit ovat tallessa, maton hapsut suorassa, päivissä rytmi ja rutiinit. Eläkkeelle jäänyt viraston atk-veteraani ei ole pudonnut kehityksen kelkasta, vaikka ikää on kertynyt. Kauko käy päivittäin katsomassa vaimoaan, joka on päätynyt dementiakotiin. Se onkin Kaukon ehkä ainoa poikkeama säännöistä, sillä dementiakodissa ei ole tarkoitus vierailla. On Kaukollakin omaishoitaja, ainakin paperilla: hänen poikansa Timo, joka asuu oman poikansa kanssa Kaukon kellarissa. Molemmat ovat e-urheilijoita.

Vaimon hiipuminen ulottumattomiin saa Kaukon muistelemaan nuoruuden intohimoista rakkautta, joka synnytti fyysistä kipua ja järjen ylittävää vetovoimaa. Ajatus ei jätä Kaukoa rauhaan. Hän alkaa systemaattisen tarkasti jäljittää ensirakkauttaan...

Vihainen leski

Ulla-Riitta Raiskio on elänyt tunnollisesti. Porannut päivittäin ihmisten hampaita, tehnyt suurella vaivalla kaksi lasta, elänyt rivitaloelämää ja ollut sairaan miehen omaishoitaja. Miehen lopulta kuoltua kaikki tuntuvat näkevän 74-vuotiaan lesken hauraana, omaan kuolemaansa valmistautuvana vanhuksena. Mitä vielä! Ullis on viimein vapaa. Enää pitäisi vain keksiä, mitä vapaudella tekisi. Moni ystävä on kadonnut tai kuollut, mutta onneksi Pike ja Hellu vielä tanssivat kahdella jalalla. Heidän kanssaan tulee koluttua Ikivihreä-diskoteekin leskimarkkinat, senioriväen hot joogat ja aikuisopiston kielikurssit. Ulliksen lapset ovat valistuneita keski-ikäisiä, jotka haluavat ajoissa varautua pahimpaan eli äitinsä vanhuuteen. Ikävästi vaalien he järjestävät edunvalvonnan, testamentit ja loppusijoituspaikan ymmärtämättä, mitä äiti elämäänsä kaipaa. Välillä Ullis itsekin menettää toivon ja luiskahtaa yhteiskunnan vanhuselämälle asettamiin odotuksiin, mutta hedelmäpeli, neliöiden virkkaaminen ja sukututkimus eivät sittenkään tuo sisältöä elämään.

Vihainen leski on riemukas tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja stereotypioista. Monet kysymykset, kuten vaikkapa omaishoitajuus, nivoutuvat huumorin ja lämmön kautta tietyn ikäryhmän paikkaan maailmassa: mitä on olla viriili ja vapaa seitsemänkymppinen yhteiskunnassa, jossa gallupien viimeinen ikäluokka on 61–65 vuotta?

Armon Anneli

Anneli Kaulimo on jättänyt opettajan työnsä. Kouluttautuminen eläinlääkäriksi ja muutto maalle ovat uusi alku, jos kohta ei sellainen kuin Anneli on ehkä kuvitellut. Työ koostuu lähinnä eläinten lopettamisesta.

Anneli ajelee keikalta toiselle tietymättömillä teillä ja kohtaa jos jonkinlaista eläinrakkautta. Kaikilla on oma käsityksensä siitä, kuinka kärsimykseen pitäisi suhtautua: yksi haluaa pitää tuotteensa mahdollisimman monilukuisina, toinen ampuu tuosta vain, kolmas haluaa pitkittää rakkaan lemmikkinsä elämää kaikin mahdollisin keinoin.

Päätyessään suorittamaan lakisääteisiä tarkastuksia karjatiloille Annelista tulee ei-toivottu hahmo niin yrittäjien kuin viranomaistenkin silmissä. Samalla hän joutuu puolisonsa kanssa eettisille painisille, kun parantumattomasti sairaan lähisukulaisen tila pahenee eikä kivunlievitys lievitä kipua. Pitäisikö eläimiä hoitaa kuin ihmisiä, vai juuri toisin päin? Onko Anneli radikalisoitumassa?

Armon Anneli on hauskanvakava romaani eläimistä, ihmisistä ja eutanasiasta. Minna Lindgren käsittelee mitä tärkeintä aihetta silmät avaavan huumorin avulla, eikä Annelin kyydistä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan

(Viimeistä kirjaa on selailtu)