NEUVOSTOLIITTO RUMBA 1989 LEHTI

NEUKKU RUMBA 1989 – rockia ja ympäristötietoa naapuriin

GLASNOST – PERESTROIKA – DEMOCRATCIA – aikana

PYMBA - vain 1 nro – ilmestynyt

Markku Halme: RUMBA – 20 vuotta rockin takahuoneessa,

Johnny Kniga kustannus, 2003, ss 95-97

Venäjänkielen sana ’glasnost’ tarkoittaa avoimuutta. Neuvostoliiton johtoon 80-luvun puolivälissä nousseen Milhail Gorbatshovin glasnost-politiikka alkoi pikku hiljaa avata kommunismin tukkimia ovia ulkomaailmaan, ja neukkujen kanssa saattoivat ulkopuolisetkin alkaa toimia edes jollain yleismaailmallisen järkevyyden asteella. (Bändivierailuja oli jo ollut puolin ja toisin; neukkurock tuli esiin. Lat.huom). Pekka Haavistolla oli Seppo Vesterisen kautta kontakteja ’’Neuvostoliiton STT:hen’’ eli APN:aan (NL valtion uutistoimisto, sen nuoriso-osasto, Lat. huom), ja sitä kautta alettiin syksyllä 1988 luonnostella ideaa venäjänkielisestä PYMBAsta. Suunnilleen tuolta näyttää RUMBA kyrillisin kirjaimin kirjoitettuna. Suurin syy ja perustelu moisen lehden tekoon oli monia maailman hienoimmista ideoista synnyttänyt legendaarinen ’’no miksipä ei’’.

Rumban latojia varten koneisiin hankittiin kyrillisten aakkosten ohjelma ja tietysti heille myös opetettiin venäjän kielen alkeet, ettei aivan sokkona tarvitsisi täysin mystistä tekstiä merkki merkin perään kopioida. (Jutut saatiin paperilla erilaisilla kirjoituskoneilla tukkoisin kirjasimin kirjoitettuina. Venäjän kielen virheettömyyden takasi latomossa viikon oikolukua tekemässä pyörinyt Artemi Troitski. Lat. huom). Myös toimitus sai opista osansa; Ilkka muistaa kuinka hän oppi sanomaan sujuvasti ’’anteeksi, en osaa venäjää, osaatteko te kenties englantia’’. Näin hän vastasi noina aikoina tulleisiin puheluihin, joissa solkattiin venäjää. Tietenkään soittajat eivät osanneet englantia,, mutta heidän oli perin vaikeaa uskoa ihmistä, joka kertoo venäjän kielellä, ettei osaa venäjää.

Lehteä painettiin 100 000 (siis suomeksi sata tuhatta!) kappaletta ja se julkaistiin elokuussa 1989. (Leningradissa, ja heti satamavarastosta haettaessa huomattiin n 25 000 lehteä kadonneen ns. jonnekin. Lat. huom.) Rymba tuli myyntiin ympäri koko neuvostojen maan sikäläisillä rockklubeilla ja APN:n järjestämissä myyntipisteissä. Niin paljon ei glasnost kuitenkaan ollut Neukkulan rajaa avannut, että Pymban tuottamia ruplia olisi voitu vaihtaa länsivaluutaksi ja tuoda maasta ulos. Ei, vaan niistä koottiin rahasto, jonka varoja myönnettiin ruplamääräisinä avustuksina neuvostoliittolaisten ja suomalaisten nuorten artistien kulttuurivaihdonomaisiin hankkeisiin.

Jakajana toimi suomalais-neuvostoliittolainen neuvottelukunta, joka ehti yhden kerran jopa käytännössä jakaa rahoja. Se tapahtui huhtikuussa 1990. Suomalaisista projekteista tukea saivat Image-lehden hanke risteilyttää suomalaista kulttuuriväkeä tapaamaan leningradilaisia kollegoitaan seka Giddyups-yhtyeen Neuvostoliitossa tehtävä videoprojekti. Rajan takaisista hakijoista rahaa myönnettiiin mm. Röövel Ööbik- ja J.M.K.E.-yhtyeille lentolippujen ostoa varten; he matkasivat BBC:n kutsumina Lontooseen ja myöhemmin New Yorkiin New Music Seminaariin.

Myöhemmin rahojen jakaminen jäi , eikä kukaan suoranaisesti tiedä tai muista mitä tuolle määrättömältä vaikuttaneelle ruplakasalle tapahtui. (Neukkuliiton alkaessa hajota APNn yhteyshenkilöt katosivat Moskovasta jäljettömiin, - Lat. Huom.)

Joka tapauksessa Suomi-Neuvostoliitto-seura myönsi joulukuussa Rumballe vuotuisen tunnustuspalkintonsa eli seinälle ripustettavan komean plakaatin suomalais-neuvostoliittolaisen kulttuurillisen yhteistyön edistämisestä. (Viimeinen laatuaan? Lat. huom)

 

MUSIC HUNTERIN KAIKKIEN LEVYJEN, SEKÄ KANSIEN KUNTO VÄHINTÄÄN EX- ELLEI ILMOITUKSESSA KUNTOLUOKITUKSESTA TOISIN MAINITA


TUOTE MYYNNISSÄ MUSIC HUNTERISSA

ETHÄN MAKSA TUOTETTA ENNEN KUIN SAAT MEILTÄ VIITENUMERON MAKSAMISTA VARTEN.