NO DIRECTION HOME BOB DYLAN
Kuvaus
Martin Scorsesen perusteellinen, definitiivinen dokumenttielokuva No Direction Home: Bob Dylan (USA 2005) on tarinoiden, muistojen, musiikillisten vaikutteiden ja kertojanäänten runsaudensarvi, jolla on pituutta yli kolme ja puoli tuntia. Silti siihen on mahtunut vain kolmasosa Bob Dylanin elämästä, tarkemmin viisi ratkaisevaa vuotta 1961–1966.
Suurta kertomusta kuljettaa Bob Dylan itse, ja se alkaa pikkukaupunkilaispojan maailmaa järisyttäneistä ensikosketuksista musiikkiin. Mukana ovat Dylanin varhaisvaiheet, muutto Hibbingistä Minnesotasta New Yorkiin, ensiesiintymiset Greenwich Villagen folkklubeilla, levytyssopimus ja läpimurto, nousu nuoren sukupolven profeetaksi, julkisuus ja palvonta, siirtyminen kantaaottavasta folkista monitulkintaiseen rockiin, fanien hämmennys, rocktähteys.
Elokuva päättyy vuoteen 1966 ja moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena Dylan vetäytyi pitkäksi aikaa julkisuudesta.
Taiteilijan muotoutumisen ja aikakauden tarinaa on kertomassa poikkeuksellisen avomielisen Dylanin lisäksi suuri joukko Dylanin lähipiiriä ja kollegoja, muun muassa Joan Baez, Allen Ginsberg, Suze Rotolo, Dave Van Ronk ja Pete Seeger. Haastatteluja tehtiin vuosikausia, ja moni avainhenkilöistä kuoli ennen elokuvan valmistumista.
Mukana on yltäkylläisesti musiikkia, sekä Dylanin omaa että häneen syvästi vaikuttanutta: countrya, bluesia, folkia, rockia... Ainutlaatuisia arkistojen aarteita.
Erityisen vahvasti nousevat esiin Murray Lernerin ja D.A. Pennebakerin taltioimat dramaattiset esiintymiset Newportin Folk Festivalilla 1965 ja Englannin-kiertueella 1966. Dylan siirtyi akustisesta folkista sähköiseen rockiin, ja osa faneista piti häntä folkin ja sukupolvensa pettäneenä Juudaksena.
