Olavi Paavolainen - Keulakuva & Hamlet ystäväni - Kirjeitä

Jaakko Paavolainen - Olavi Paavolainen -keulakuva Tammi 1991 Kovakansi 294 sivua 

Kivennavalla syntyneen Olavi Paavolaisen on todettu olleen kokonaisen sukupolven makutuomari, ateljeekriitikko ja impulssien antaja. Hän oli jo kouluaikanaan monipuolisen kiinnostunut taiteesta. Paavolainen kuului Nuoren Voiman Liiton kirjallisen piiriin ja osallistui mm. yhteiseen runokokoelmaan Hurmioituneet kasvot (1925). Joukko tuli sittemmin tunnetuksi Tulenkantajat nimellä. Paavolainen oli koko tulenkantajapolven idoli, johon 1920-luvun nuorekas urbaani eksotiikka henkilöityi. Olavi Laurin nimellä Paavolainen julkaisi Mika Waltarin kanssa koneromantiikkaa ja suurkaupunkilaisuutta ylistävän runokokoelman Valtatiet (1928). Omassa esikoisteoksessaan, esseekokoelmassa Nykyaikaa etsimässä (1929) hän pohti elämän koneellistumista ja kaupungistumista sekä esitteli uusia taidevirtauksia, joista tuon ajan Suomessa ei juurikaan tiedetty: dadaismia, futurismia, venäläisiä vallankumouslyyrikoita. Se on edelleen aiheen ohittamaton lähdeteos. Poleeminen Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa (1932) oli tulenkantajien romantiikan kritiikkiä sekä samalla itsekritiikkiä. Paavolaisen tuotannon painavimman osan muodostavat teokset, joissa kirjailija kartoittaa sodan varjostaman Euroopan tilaa. Teoksessa Kolmannen valtakunnan vieraana hän puoliksi hämmentyneesti ihailee, puoliksi terävästi arvostelee Hitlerin Saksaa. Etelä-Amerikan matkan jälkeen syntyneissä kirjoissa Lähtö ja loitsu sekä Risti ja hakaristi kirjailija tarkastelee valtameren takaisesta perspektiivistä Euroopan kulttuuriongelmia ja aatteellisia joukkoliikkeitä. Olavi Paavolainen toimi 1941-44 tiedotuskomppanian upseerina Itä-Karjalan sotaretkellä. Aikaa uhmaa hänen sotapäiväkirjamerkintöjen pohjalta syntynyt teoksensa Synkkä yksinpuhelu I-II, jossa hän mm. arvioi sota-ajan henkistä ilmapiiriä ja niitä asenteita, jotka veivät Suomen sotaan.Kirjaan sisältyvät myös upeat kuvaukset karjalaisen erämaaluonnon kauneusarvoista: Aunuksesta, Syväriltä ja karjalaisista kalmistoista. Teos nostatti suuren kohun, ja sen saama tuomitseva kritiikki sai aikaan Paavolaisen vaikenemisen kirjailijana...

Hertta Kuusinen - Hamlet ystäväni - Kirjeitä Olavi Paavolaiselle Tammi 1999 Kovakansi 313 sivua

Hertta Kuusisen ja Olavi Paavolaisen rakkaussuhde oli aikanaan puoli- tai neljännesjulkinen salaisuus, josta monet eivät tienneet. Läheinen tuttavuus alkoi vuoden 1951 tienoilla ja vahvistui seuraavana vuonna. Tarkkoja aikamääriä on usein päiväämättömistä kirjeistä vaikea antaa, eikä se ole tarpeenkaan, jos ottaa kirjeenvaihdon kahden lahjakkaan ihmisen rakkaustarinana sen kummempia utelematta. Se vaikuttaa kaunokirjallisuuden lailla omalla intensiivisyydellään ja tunteenomaisella voimallaan.

Paavolainen kirjoitti 1930-luvulla neljä teosta: Suursiivous eli Kirjallisessa lastenkamarissa (1932), Kolmannen valtakunnan vieraana (1936), Lähtö ja loitsu (1937) sekä Risti ja hakaristi (1938). Paavolaisen 1940-luvun tunnetuin teos on on sotapäiväkirja Synkkä yksinpuhelu (1946)

Ei merkintöjä

Hakusanoja: elämäkerta kirjeet