Opetustaulu: Pohjoisen jäämeren rannalta. V. Ylinen 15.7.-26

TARJOUS!!! HUUDA KOLME OPETUSTAULUA KOHTEISTANI NIIN SAAT HALVIMMAN ILMAISEKSI!! (OSTA KOLME, MAKSA KAKSI)

Koulutaulu: Pohjoisen jäämeren rannalta (Nurmensätin satama). Maantieteellisiä kuvia n:o 29. Vihtori Ylinen 15.7. 1926. 0SAKEYHTIÖ VALISTUS!!!

Vasemmasta yläkulmasta ja oikeasta alakulmasta palat pois (ei ylety kuvaosalle) ja  vasemmasta alareunastakin pahasti murtunut sekä kosteusjälkiä tauluosalla (katso kuvat) ( havaintotaulu, sisustustaulu)

Vihtori (Viktor) Ylisen (1879-1953) piirtämät opetustaulut ovat tuttuja kaikille 1900-luvun kansakoululaisille. Hän kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluja Turussa vuosina 1897-1899 ja Helsingissä vuosina 1899-1902. Ylinen teki paljon opetustauluja Valistuksen kuvataulusarjaan "Suomen maantieteellisiä kuvia": numerot 11-21 ja 23-29. Lisäksi Ylinen teki uudet versiot seitsemästä Kustaa Heikkilän taulusta. Aiheisiin Ylinen perehtyi tekemällä polkupyörällä matkoja ympäri Suomea. Ylinen kuvitti myös Joulupukki-lehteä, oppikirjoja sekä lastenkirjoja ja piirsi postikortteja. Taidemaalarina hän keskittyi muotokuviin ja maisemiin.

Valistus (kirjankustantamo)

Oy Valistus oli suomalainen koulukirjojen ja muiden oppimateriaalien kustannusyhtiö. Se perustettiin vuonna 1901 ja sulautettiin 1979 Amer-yhtymään, joka omisti myös kustantaja Weilin+Göösin.

Historiaa

Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus (vuodesta 1919 Oy Valistus) syntyi 1900-luvun vaihteen sortokauden ja kansansivistämisaatteen pyörteissä kustantamaan Opettaja-lehdenedeltäjää Opettajain Lehteä. Lehti sai kuitenkin julkaisuluvan vasta joulukuussa 1905, jolloin ilmestyi näytenumero. Viikoittainen ilmestyminen tuosta ajankohdasta lähtien tekee Opettaja-lehdestä Suomen vanhimman viikkolehden. Oy Valistus lahjoitti lehden kustannusoikeudet opettajien liitolle 1937.

Osakeyhtiömuodosta huolimatta Valistuksen taustalla oli osuustoiminta-aate, jota opettajat ympäri Suomea tuolloin innokkaasti kannattivat. Valistus keskittyi lehden ohella lasten ja nuorten oppikirjoihin ja muihin opetusvälineisiin sekä koulutarvikkeiden välittämiseen.

Valistuksen liiketoiminta kasvoi 1930-luvun mittaan ja vielä nopeammin sotien jälkeen. 15 miljoonasta markasta vuonna 1941 liikevaihto kasvoi 240 miljoonaan vuonna 1950. Koulukirjojen julkaisijana Oy Valistus oli pitkään maan suurimpia. Vuonna 1906 ilmestyneestä Valistuksen Lukukirjasta tuli käytetyin suomalaiskoulujen lukukirja. Oppikirjojen lisäksi Oy Valistus julkaisi ohjekirjoja, nuoriso- ja lasten kirjallisuutta, sivistysalan muistojulkaisuja ja matrikkeleita.

Valistuksen tytäryhtiö oli pulpetteja ja muita luokkahuoneen kalusteita valmistanut Koulukalusto Oy Salossa. Se ajautui 1980-luvun lopulla Sponsor-yhtiön käsiin ja myytiin Iskulle1990.

Pohjoinen jäämeri on Arktisella alueella Pohjoisnavan ympärillä oleva suuri merialue. Sitä voidaan pitää jatkeena Atlantille, johon sen yhdistää Norjanmeri. Beringinsalmi yhdistää sen Tyyneenmereen. Pohjoisen jäämeren pinta-ala on noin 14 miljoonaa km². Meri on suurimmaksi osaksi jäässä vuoden ympäri. Ilmaston lämpenemisen seurauksena pysyvän jääpeitteen alue pienenee ja vuoteen 2040 mennessä jääpeite voi kadota kesän ajaksi kokonaan.

Synty

Pohjoinen jäämeri syntyi noin 18 miljoonaa vuotta sitten, jolloin sen syvissä osissa vallitsi noin 700 000 vuoden ajan happikato.

Nykyinen Pohjoinen jäämeri oli ennen järvi, kunnes Atlantti laajeni ja rikkoi Grönlannin ja Huippuvuoret toisiinsa yhdistäneen kannaksen. Grönlannin ja Huippuvuorten väliin muodostui salmi, joka yhdisti Pohjoisen jäämeren ja Atlantin, muuttaen Pohjoisen jäämeren sisämereksi. Atlantin raskaampi ja suolainen vesi pääsi virtaamaan salmen kautta jäämerelle, jolloin sen pintaan muodostui kevyempi murtovesikerros ja sen alapuolelle raskas syvän veden kerros. Pohjoisen jäämeren ollessa vielä järvi vesi sekoittui kevät- ja syyskierron yhteydessä pohjaan saakka, mereksi muuttumisen jälkeen enää vain ylempään murtovesikerrokseen ja syvät vedet vaihtuivat pelkästään Pohjois-Atlantin puolelta. Syntynyt salmi oli kapea ja sen pohjaa pitkin virtasi jäämerelle vain rajoitetusti Atlantin vettä. Näin ollen syvien vesien vaihtuvuus heikkeni ja muodostui happivajetta, joka nykyään vaivaa Mustanmeren ja Itämeren syvimpiä kerroksia. Pohjoisen jäämeren syntyhistoria on pystytty määrittämään hapettomien pohjasedimenttien iän perusteella.

Joet

Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine. Lisäksi vettä mereen tulee Beringinsalmesta, Atlantilta Golfvirran tuomana sekä sulavista jäätiköistä.

Lomonosovin harjanne jakaa Pohjoisen jäämeren kahteen pääaltaaseen: Ameraasian altaaseen ja Euraasian altaaseen.

Jäämeren reunameriä ja siihen liittyviä lahtia ovat:

• Barentsinmeri, joka sijaitsee Novaja Zemljan ja Kuolan niemimaan välissä. Nimetty löytäjänsä Willem Barentsin, hollantilaisen navigaattorin, mukaan.
• Vienanmeri, joka on Barentsinmerestä etelään ja länteen Kuolan niemimaan itä- ja eteläpuolella työntyvä lahti.
• Karanmeri (Karskoje More), joka on Novaja Zemljan ja Taimyrin niemimaan välissä.
• Laptevinmeri
• Itä-Siperian meri, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Itä-Siperian rannikolla.
• Tšuktšimeri
• Baffininlahti
• Beaufortinmeri
• Norjanmeri
• Grönlanninmeri Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten välisellä alueella.

Virtaukset

• Tärkein meren virtaus on Transpolaarinen virtaus, joka on pääasiallinen viilenneen meriveden kuljettaja Pohjois-Atlantille. Transpolaarinen virtaus jakautuu Grönlannin pohjoisrannalla. Osa sen vesistä purkautuu Kanadan arktisen saariston salmien läpi Labradorinvirtana, osa jatkaa etelään Itä-Grönlannin virtana. Sen voimakkuus vaihtelee suuresti.
• Beaufortinvirta (engl. Beaufort gyre) on maailman pohjoisin meren virtaus, se sijaitsee suurelta osin jään alla. Se kiertää Beaufortin mereltä pohjoisnavalle kiertäen täyden kierroksen länteen päin. Kesäisin sen kulkusuunta saattaa vaihtua.[3] Sen liikkeet voidaan arvioida jään liikkeistä. Sen alueella pohjoinen meri on kylmin.
• Jäämeren rannikon virtaukset kulkevat itäänpäin, Golfvirran ja Kuroshion tuomat lämpimät vedet siirtyvät hidastuttuaan jäähtymään arktisiin virtauksiin.[4]

Saaret

Meressä on myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (Svalbard, entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan pohjoisrannikon ja pohjoisnavan välissä, ja Venäjään kuuluvat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa (Zemlya Frantsa Iosifa) ovat Siperian rannikon pohjoispuolella. Pohjois-Amerikan pohjoisrannikolla on laaja Kanadan arktinen saaristo. Suurimmaksi osaksi jäätikön peittämä Grönlanti sekä tuliperäinen Islanti rajoittuvat pohjoisessa Jäämereen, etelässä Atlanttiin.

Satamat

Venäjällä on muutamia satamia siellä, missä jäätikkö ei ulotu merenrantaan saakka. Käytetyin näistä on Kuolan niemimaan kupeessa sijaitseva noin 380 000 asukkaan Murmansk, jossa on myös Venäjän sotilastukikohta, suuria kalanjalostamoja ja napa- ja merentutkimuslaitos. (Lähde: Wikipedia)