Origo ja Pena: IKUISIA AJATUKSIA tai HULLUNKURISET PERHEET

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Origo: IKUISIA AJATUKSIA. Kuvitus Pentti Myllymäki. 1967 Tammi. 170-sivuinen sidottu kirja, jollakin sivulla joku pieni tahra, muuten ehjä ja varsin siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Ikuisia ajatuksia (1967), Origon seitsemäs pakinakokoelma, on omistettu Ahti Karjalaiselle. Kokoelman 59 pakinaa on jaettu seitsemään osastoon; osastoilla ei ole nimeä, mutta kunkin alkuun on liitetty tekstisitaatti ja kuvalainaus, jotka johdattelevat lukijaa – ei välttämättä pakinoiden aiheisiin. Aiheissaan Origo ominaiseen tapaansa on useimmiten tiukasti ajassa ja usein ajaton – ettei sanoisi ikuinen. Pakinoissa politiikka ja poliitikot ovat keskeisessä osassa, alkaen Urho Kekkosesta ja Rafael Paasiosta Hrustsheviin ja Georgeen ja Billyyn, ihminen ja erityisesti nainen saa osansa, samoin parisuhteen eri vaiheet, muita aiheita ovat esimerkiksi armeija ja erityisesti merivoimat, lentoemännät, strip tease, kaamos, Jyväskylän kesä ja talvi, purjehtiminen ja jopa Finn Gulf Race.

2. Origo: HULLUNKURISET PERHEET. Kuvitus Pentti Myllymäki. 1973 Tammi. 124-sivuinen sidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia.

Hullunkuriset perheet (1973). Jouni Lompolo, Helsingin Sanomain pakinoitsija - nimimerkki Origo, on huutavan tarpeen pakottamana nähnyt välttämättömäksi saattaa julkisuuteen uuden teoksensa Hullunkuriset perheet. Jo nimestäkin voi arvata, että teoksessa on mukana runsaasti henkilöitä. Kaikilla ei tosin ole perhettä. Kekkonen, Nixon ja Brezhnev käsitellään puolueettomasti, mitalin toista puolta valottaen. Uusia tutkimustuloksia, salaisia ja ennen julkaisemattomia tietoja. Sorsan, Karjalaisen ja oikeuskanslerin uudet seikkailut maalla, merellä ja ilmassa kerrotaan nyt, samoin paljastetaan lopultakin Väinö Leskisen oikea karva. Siis millaisia nämä henkilöt todella ovat kun heidän imagensa kuoritaan heiltä pois ikäänkuin se olisi päivän vanha vappunaamari. Ja lisänä on loputtomasti vähäisempää väkeä: Aino Kassinen, paavi, Jussi Talvi, Aristoteles Onassis, Pasi Rutanen... Kaikkia kiitetään tai laitetaan, ansionsa mukaan tietysti. Suurimmalta osalta teos on ylistystä, mutta muutamille kyllä annetaan köniin, joitakin vedetään pitkin selkää ja eräiden nenästä kaivetaan verta. Pääaiheina ovat ulkopolitiikka, merenkulku ja seksi, lisänä tietenkin vuodot, poikkeukset ja muu rekvisiitta. Yleisesti voidaan sanoa, että aihemaailma käsitellään vertaansa vailla olevalla karkeapiirteisyydellä, unohtamatta hienotunteisuuden ja tahdikkuuden puutetta. Tässä suhteessä teos on rikas ja krömyliäinen kuin elämä itse.

Jouni Lompolo (s. 1939 Kittilä) tunnetaan parhaiten Helsingin Sanomiin vuosina 1956-2001 nimimerkillä Origo kirjoittamistaan pakinoista, joissa hän taitavasti yhdisti nasevan älyllisyyden ja tunteellisen lapsenmielisyyden. Origon ensimmäinen pakinakokoelma on armeijakokemuksiin perustuva Atomipotero (1960). Sitä seurasivat Murehtijan päiväkirja: Proosaa ja Piirustuksia (1961), Viisauden opas (1962), Siveyden alkeet (1963), Viattoman tunnustukset (1964), Ikuisia ajatuksia (1967), Hullunkuriset perheet (1973), Harmittavia myötäkäymisiä (1995) ja Maallinen onni (2000). Lisäksi Lompolo on julkaissut romaaneja, novelleja ja matkakirjoja sekä päiväkirjansa Hunsvotin päiväkirja -nimisenä (1989). Lompolo on tehnyt käsikirjoituksia niin pitkiin elokuviin kuin televisiollekin.

Kuvittajana Pena (Pentti Myllymäki) oli Origon (Jouni Lompolo) tasavertainen yhteistyökumppani. Origo ja Pena -tekijänimellä julkaistun Murehtijan päiväkirja: Proosaa ja Piirustuksia (1961) teoksen lisäksi Penan kuvitus on Origon kirjoissa Hullunkuriset perheet: pakinoita (1973), Harmittavia myötäkäymisiä ja muita pakinoita (1995) ja Maallinen onni (2000).