OSIP MANDELSTAM »AJAN KOHINA»

Otava 1972, nis.,  127 s., siisti vanha pokkari.

Suuri venäläinen kirjailija, Osip Mandelstam, joutui 30-luvun poliittisten vainojen kohteeksi ja kuoli keskitysleirillä Siperiassa alle 50-vuotiaana. Mutta hänen teoksensa jäivät elämään, hänen runonsa levisivät salaa kädestä käteen ja hänen kielletyt teoksensa pääsivät rajojen yli. Hänen leskensä muistelmateoksen ”Ihmisen toivo” tultua julkisuuteen Mandelstam tuli myös ihmisenä kaikkien tietoisuuteen.

”Ajan kohina” on sarja omaelämäkerrallista proosaa, jossa tekijä pohtii kirjailijan osallistumisvelvollisuutta. Asia on ajankohtainen myös nyt ja tänään. Suomalaista lukijaa kiinnostaa erityisesti Mandelstamin suhde Suomeen. Hän toteaa, että Suomella oli pietarilaisille jokin erityinen merkitys, sinne matkustettiin kuin jotain pakoon ja siellä yritettiin ajatella sitä, mitä ei Pietarissa voinut ajatella loppuun saakka.

Mandelštamin muistelmateos Ajan kohina (Šum vremeni, 1925, suom. 1972) on venäläisen kirjallisuuden merkittävimpiä muistelmateoksia