PAHOLAINEN KÄSIKIRJOITUKSESSA tai Edgar Allan Poe: PELON JA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Nathaniel Hawthorne: PAHOLAINEN KÄSIKIRJOITUKSESSA: SEITSEMÄN TARINAA VUOSILTA 1835–1851. Suomentanut Arvi Tamminen. 2003 Like-pokkari. 175-sivuinen nidottu kirja, täysin ehjä ja siisti, nimilehden yläreunassa aikaisemman omistajan nimi ja vuosiluku ’2006’, ei muita merkintöjä.

Paholainen käsikirjoituksessa: Seitsemän tarinaa vuosilta 1835–1851 (1990) on kokoelma Nathananiel Hawthornen (1804-1864) kauhunovelleja. Hawthorne kuuluu kiistämättä  amerikkalaisen kauhukirjallisuuden klassikoihin. Hän ja Edgar Allan Poe ovat olleet suunnannäyttäjinä amerikkalaisen novellin kehittymisessä ja antaneet sille muodon.

”Hawthorne rekisteröi tajunnan tapahtumia, mielen tiedottomia kerroksia, unen ja valveen rajatiloja. Spirituaalisten kokemusten ja ulkoisen maailman suhde jää monesti hämäräksi. Todellisuus on salaperäinen ja mystinen.” – Helsingin Sanomat

Nathaniel Hawthorne (1804 Salem, Massachusetts – 1864 Plymouth, Hampshire) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänellä oli merkittävä rooli amerikkalaisen kirjallisuuden kehittämisessä, kun hän kirjoitti tarinoita Pohjois-Amerikan siirtomaa-ajalta. Useimmat Hawthornen teokset sijoittuvat Uuteen Englantiin ja niihin sisältyy moraalisia vertauskuvia. Klassikkoteos The Scarlet Letter 1850; suom. Tulipunainen kirjain 1945) on tuotettu myös elokuvaksi useita kertoja. Tunnetuimman mykkäversion (1926) taustahahmona ja päähenkilönä oli Lillian Gish. Vuoden 1995 versiossa esiintyivät Demi Moore ja Gary Oldman. Nathaniel Hawthorne eli vuonna 1841 Brook Farm -nimisessä transsendentalististen ajattelijoiden perustamassa yhteisössä, joka pohjautui mm. Charles Fourierin perhettä ja avioliittoa vastustaviin yhteisötaloudellisiin oppeihin. Epäonnistunut ihanneyhteiskunnan kokeilu innoitti hänet myöhemmin kirjoittamaan teoksen The Blithedale Romance (1852; suom. Onnen laakso 1994). Nathaniel Hawthornen teoksista on suomennettu romaanit Tulipunainen kirjain (1945; The Scarlet Letter 1850). Seitsenpäätyinen talo (1957; The House of Seven Gables 1851) ja Onnen laakso (1994; The Blithedale Romance 1852) sekä kauhuromaanikokoelma Paholainen käsikirjoituksessa. Seitsemän tarinaa vuosilta 1835–1851 (1990).

2. Edgar Allan Poe: PELON JA KUOLEMAN KERTOMUKSIA. Toimittanut ja suomentanut Harri Haarikko. 2007 Gummerus (toinen painos). 122-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.  
 
Pelon ja kuoleman kertomuksia (1993) -kokoelma sisältää kymmenen Edgar Allan Poen novellia – niistä viisi ilmestyy suomeksi ensi kertaa. Vanhimmat novellit, aiemmin suomentamattomat Metzengerstein (Metzengerstein 1832) ja Tapaaminen (The Assignation 1834), todistavat nuoren Poen vaikutteita saksalaisesta gotiikasta. Metzengerstein on Poen ensimmäinen julkaistu kertomus. Se on hauska goottilainen revitys kahden vanhan aatelissuvun kaunasta ja kohtalonyhteydestä. Yhtä hoffmannilainen on Tapaaminen, Venetsiaan sijoittuva arvoituksellinen rakkaus-murhadraama. Joukkosielu-novellissa kertoja tarkkailee Lontoon ihmismassoja ja tekee ironisia päätelmiä ihmisten tunteista, arvoista ja asemasta. Kokoelman tarinoiden tunnelma vaihtelee makaaberista kauhusta alakuloiseen suruun, joskus myös mustaan komiikkaan ja satiirin. Novelleissa toistuu Poelle tyypillisiä aiheita: rakkaus joka saa traagisen lopun, julmuus ja pakkomielteet, persoonien monikerroksisuus ja kaksoispersoona-aihe. Vanhentumattomat teemat kuten läheisen menettäminen, kuolemanpelko, taloudellinen ahdinko, sairaudet ja epätoivo purkautuvat Poen kauhuntäyteisessä outouden ylistyksessä.
 
Pelon ja kuoleman kertomuksia (1993) -kokoelma sisältää novellit Merkillinen laatikko (The Oblong Box 1844), Soikeakehyksinen muotokuva (The Oval Portrait 1842), Joukkosielu (The Man of the Growd 1840), Kertomus hiljaisuudesta (Silence – A Fable 1837), Morella (Morella 1835), Metzengerstein (Metzengerstein 1832), Sanojen mahti (The Power of Words 1845), Berenice (Berenice 1835), Tapaaminen (The Assignation 1834) ja Kampura (Hop-Frog 1849).
 
Edgar Allan Poe (1809 Boston, Massachusetts – 1848 Baltimore, Maryland) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija, amerikkalaisen romantiikan suuria nimiä. Hän kirjoitti lähinnä novelleja ja runoja. Poe tunnetaan ennen muuta kauhukirjailijana, mutta hän oli myös rikoskirjallisuuden pioneereja ja eräs varhaisimpia tieteistarinoiden kirjoittajia. Hän saavutti suosiota ensiksi Ranskassa ja Englannissa, ja vasta hänen runonsa Korppi (The Raven 1845) toi hänelle tunnustusta kotimaassaan. Poen salapoliisikirjallisuuden ytimen muodostavat kolme C. Auguste Dupin -tarinaa, joista tunnetuin lienee Rue Morguen murhat (The Murders in the Rue Morgue 1841). C. Auguste Dupin -tarinat yhdessä Kultakuoriaisen (The Gold Bug 1843) ja Poen rikoksen psykologiaa tutkineiden tarinoiden kanssa salapoliisikirjallisuuden varsinainen alku. Kiintymys outoon ja yliluonnolliseen kukoistaa Poen jännitys- ja kauhunovelleissa. Poen noin 70 kertomuksesta suunnilleen puolet on suomennettu, osa useampaan kertaan. Poen tuotantoa on suomeksi ilmestynyt nelisenkymmentä kokoelmaa tai teosta, ensimmäisinä Valtameren salaisuus: Kertomus oudoista seikkailuista ja kolkoista kohtaloista kahdella purjelaivalla sekä kuvaus ihmeellisestä lämpimästä merestä, villistä raakalaiskansasta ja saaristosta etelänavan ympärillä: I ja II (1915) ja Morgue kadun kauhu (1920).