WSOY 2005. Hyväkuntoinen, kovakantinen kirja kannen suojapaperilla. 336 sivua.

”Pekka Virkamäki eli Krishna-liikkeen aktiivijäsenenä 15 vuotta. Kuten kaikki kunnon fundamentalistit hän uskoi löytäneensä sen ainoan oikean tien ja totuuden, heittäytyen toimintaan nuoren ihmisen intohimoisella ehdottomuudella. Mies teki työtä vuorotta liikkeen hyväksi kuin kaleeriorja, ensin Ruotsissa mm. kirjankäännöstöissä ja myöhemmin Suomessa enimmäkseen kirjanmyynnissä, toimittajana ja jonkin aikaa myös Suomen temppelin johtajana.

Teoksesta saa hyvän käsityksen siitä millaista bhaktojen askeettinen elämä oli temppeleissä ja sen ulkopuolella. Viimemainittu tarkoittaa lähinnä kirjojen levitystä, sitkeää ja kuluttavaa kiertämistä kulkukauppiaina ympäri maata.

Krishna-liike, niin kuin luultavasti kaikki lahkot vetävät piiriinsä monenlaisia ihmisiä; hartaita elämän tarkoituksen etsijöitä, hurahtaneita intoilijoita, idealisteja, addiktioalttiita, reppanaluusereita, häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiä, hyväuskoisia hölmöjä jopa siipiveikkojakin.

Kirjoittaja kuvaa elävästi ja kiinnostavasti uskonveljiään ja -sisariaan, sekä omaa tietään alkuaikojen hurmoksesta henkiseen murrokseen ja lopulta liikkeestä eroamiseen, sen jälkeen kun itse on joutunut useaan ortteeseen todistamaan lahkon tiukan ahdistavaa otetta jäseniinsä ja sen keulamiesten puheiden ja tekojen ristiriitaa.

Virkamäki heittäytyi uskonsa viemäksi tuntematta liikkeen menneisyyden pimeitä puolia. Vasta uskonkriisinsä jälken hän alkoi lukea Krishna-liikkeen historiaa sekä kirjoista että internetistä ja pöyristyi lukemastaan.

Uskonkriisistä tuli niin syvä, että hänen oli turvauduttava psykiatriseen hoitoon.

Kiinnostava kirja, jolla lienee jonkin verran yleispätevyyttä eräisiin muihinkin lahkoihin.”