Pete Hamill - Miksi Sinatra on tärkeä

Pete Hamillin kirja Miksi Sinatra on tärkeä (alkup. Why Sinatra Matters, 1999, suom. Seppo Loponen) on kaikkea muuta kuin tavallinen elämäkerta. Se on ennemmin esseistinen purkaus, joka kyllä käsittelee tyypillisiä elämänkertateemoja, mutta pysyttäytyy vain muutamassa. Se kertoo keskeisimmät osat Frank Sinatran tarinasta, jossa amerikanitalialaisesta arpinaamasta tuli suuri amerikkalainen ääni, ilman että sen tarvitsee kertoa tarinan jokaista käännettä.

Hamillin tavassa kirjoittaa on samanlaista rauhallista ja sanatonta läsnäoloa kuin niissä hiljaisissa, toisiaan kunnioittavissa miehissä ja heidän savukkeidensa savukiehkuroissa, joita hän kirjansa alussa kuvailee. Hamill on itse ollut mukana tällaisina öinä. jolloin Sinatra ja muutama hänelle läheinen mies istuvat pöydän ympärillä juomassa, tupakoimassa, turisemassa. Lause on lyhyt, virke pitkä; ajatukset kirkkaita, juoni selvä. Joskus lause lähtee lentoon, kuvailemaan, mutta katkeaa yhtä äkisti kuin Sinatra jättää newyorkilaiskapakan aamuyöstä.

Hamillin kirjasta tekee mieli käyttää kulunutta ajatusta pienestä suuresta teoksesta. Pikkukirjassa ei ole monta sivua, mutta jokainen on hirvittävän latautunut. New Yorkin, Frank Sinatran, suuren yksinäisen; ne aistii ajattelemattakin. Hamill kirjoittaa Sinatrasta kuin hän kirjoittaisi runoudesta, tai nuoruuden rakastajastaan; hyväillen, mutta ankarasti, todettavassa pitäytyen. Ehkä siksi Hamillin kirja tuntuu ennen kaikkea realistiselta, kuin se tavoittaisi Sinatrasta jotain sellaista, mihin monta kertaa laajemmat työt vain kykenevät viittaamaan.

Miksi Sinatra sitten on tärkeä? Siihen löytynee paljon hyviä vastauksia, mutta kaunein on se, johon Hamillin kirja vastaa olemassaolollaan: Sinatra on tärkeä, koska ilman häntä ei Hamillin teosta olisi.