Professori Uuno D. G. Turhapuro on vuonna 1975 valmistunut Uuno Turhapuro -elokuvasarjan toinen elokuva. Elokuvan kävi katsomassa noin 455 000 henkilöä, ja se oli vuoden katsotuin kotimainen ja toiseksi katsotuin elokuva Tappajahain jälkeen[1]. Se on ainoa Uuno-elokuva, jossa Simo Salminen ei ole mukana. Salminen näytteli samaan aikaan Mikkelin kesäteatterissa, eikä kiireidensä vuoksi päässyt osallistumaan kuvauksiin.

Elokuvassa nähdään Uunon appivanhempien esihahmot, joita esittäneet Pehr-Olof Siren ja Anja Pohjola olivat aviopari myös tosielämässä. Tapio Hämäläisen ja Marita Nordbergin esittämät appivanhemmat tekivät ensiesiintymisensä vasta seuraavassa elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapurossa.

Uuno välttelee töitä mallikkaasti ja kekseliäästi ystävänsä Härski-Hartikaisen (Spede Pasanen) johdolla. Mutta töitä on saatava, sillä Uunon vaimon Elisabethin isä täyttää 60 vuotta, ja kaikki lehdistöt ovat hänen kimpussaan, ja jutun tynkää pitäisi saada myös Uunosta. Uuno ryhtyy elokuvanäyttelijäksi, mutta appiukko tekee tästä kasvitieteen professorin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

Vesa-Matti Loiri … Uuno Turhapuro, "johtaja Edelström"

Marjatta Raita … Elisabeth Turhapuro

Pertti Pasanen … Härski-Hartikainen

Anja Pohjola … Elisabethin äiti

Pehr-Olof Sirén … Elisabethin isä

Vappu Jurkka … nakkikauppias Andersson

Ere Kokkonen … kuvaaja

Jyrki Kovaleff … olutkuski

Juhani Kumpulainen … yläkerran naapuri

Seppo Laine … elokuvafirman johtaja