Pure Love & Pleasure LP 1970 psych
Kuvaus
DS 50076
US 1970
levy Ex- tai parempi
kannet Ex pieni hole kulmassa
Paljon parempi levy kuin luullaan
netistä: This is one of those albums of a group I'd never heard of, but gave a try to, and subsequently, this record spent about a year in the small, frequently rotating stack by my turntable, because I never got tired of it. Nothing 'remarkable', but it somehow has legs.
Jokainen voi kutsua tätä aliarvostetuksi 70-luvun alun hippipopiksi. Mutta toisaalta, tuolloin kuultiin paljon tällaisia ??bändejä. Bändejä, jotka halusivat kulkea saman matkan kuin Jefferson Airplane, mutta mukavammalla tavalla. Suurimmaksi osaksi se oli sunshinepoppia, josta Pure Love & Pleasure onkin lähtöisin.
Pure Love & Pleasure levytti vain yhden levyn, joka on saanut inspiraationsa kaikesta psykedeliasta bluesiin, jazziin ja brittipoppiin. Koska levy äänitettiin Los Angelesissa, taustalla soi tietenkin Jefferson Airplane -soundi ja jopa Mama's & Papa's.
Haluan myös mainita tuottaja Steve Barrin, joka on tietenkin tyypillinen luomus omalta osaltaan ja jolla on kaikki ne ominaisuudet, jotka Dunhill-levymerkillä oli tuolloin. Pure Love & Pleasure koostui viidestä jäsenestä: Fazlu Rogers, rummut, David McAnally, laulu, Pegge Ann May, laulu, Bob Bohanna, kitara, John Allair, piano. Bohanna, oikeakätinen kitaristi, oli aiemmin soittanut Morning Glory -yhtyeessä, joka julkaisi vuonna 1968 LP-levyn Two Suns Worth.
Yksi parhaista kitaristeista, joita olen kuullut tuolta aikakaudelta, mutta en aina pysty vertaamaan häntä Jorma Kaukoseen.
Pure Love & Pleasure julkaisi juuri albumin, enempää ei. Se on luultavasti kokoelman arvoinen niille, jotka pitävät sunshinepopista ja psykedeeleistä.
Hämmentävää melodista rockia huippukitaralla
Tästä hämäräperäisestä yksittäiskappaleesta ei ole kirjoitettu paljon. Vaikuttaa siltä, ??että kyseessä on kalifornialainen bändi. Heillä oli vankka kitaristi Bob Bohanna, joka oli soittanut Morning Gloryssa. Levy alkaa varsin vahvasti rullalla rock-kappaleella "Too Scared To Go". Kappaleella "All In My Mind" on hallitsevaa kitaratyöskentelyä ja tunteellista naislaulua. Lievät country rock -melodiat valtaavat "Joycen" ja "What'cha Gonna Do":n. "Hard Times" on albumin kohokohta upealla kitaratyöskentelyllään – kuten myös kovalla crunch-kappaleella "Relax". Bohannan kitarataidot pääsevät todella esiin mukavassa sooloesityksessä albumin päätöskappaleessa "The Lord's Prayer". Nämä kaverit pystyivät pyörittämään soolojaan – tätä suositellaan 70-luvun alun rokkareille.
Tämä on vankka pop-rock-albumi vuodelta 1970, joka rajoittuu progressiiviseen musiikkiin, jossa on koskettimia ja kitaraa, toisinaan fuzz box kytkettynä. Useimmat kappaleet on kirjoittanut basisti/kitaristi Bob Bahanna (ex. Morning Glory), ja niissä on taustalla uskonnollinen teema, vaikkakin hienovaraisesti. Melodiat ovat vahvoja, sanoitukset ovat hyvin kirjoitettuja ja tuotuksesta vastaa Steve Barri. Kahden erinomaisen laulajan, Pegge Ann Mayn ja David McAnallyn, sekä hienojen muusikoiden taustamusiikin ansiosta tämä on myyty julkaisu, joka on parempi kuin monet tältä aikakaudelta. Kannattaa pitää silmällä.
