Rainer Friman: Pakkolasku armoon

Kuva ja Sana 2005, 206 sivua, nidottu, pehmeäkantinen, kansikuva. Mitä se on? Se on sitä, että Jumalan armosta tulee niin läheinen asia, että sitä voi miltei käsin koskea. Kirjailija ja on omistanut teoksensa kaikille niille, jotka syystä tai toisesta ovat erkaantuneet seurakuntayhteydestä. Se on ollut tekijän omakin tie, jonka on täytynyt sittenkin päätyä pakkolaskuun armoon. Missä se koetaan? Siellä, missä löytyy pelkkä ansaitsematon armo. Armoon ei saa sekoittaa hengellisten päättäjien arvoa eikä valtaa, joka helposti muuttuu hengelliseksi ylimielisyydeksi. Pakkolasku armoon koetaan läpinäkyvyydessä, jossa jo on jouduttu toteamaan, että hengellisyys, ilman sosiaalista kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa, pelottaa ja ahdistaa. Milloin se tulee kohdalle? Kirjailija antaa pohdiskelullaan ja omilla kokemuksellaan kasvot taviksille-seurakuntalaisille, kristityille, ihmisille. Kuuntelemisen kautta kerrotaan. Keskeinen viesti on tässä: haavoitetut ihmiset voivat tässä ja nyt kokea ajan olevan oikean tulla kotiin Jumalan ja Hänen kansansa luo. Samalla joudutaan kysymään, ovatko kristilliset piirit omalla armottomuudellaan ja sulkeutuneisuudellaan tilkinneet oven kiinni itsensä heikoiksi ja epäonnistuviksi kokevilta sisarilta ja veljiltä. Mitä sanookaan Jeesus pakkolaskusta armoon? Miksi sinä tarvitset pakkolaskua armoon? Armossa putoavat suojautumisnaamarit. Koska tekijä ei kompastu mitäänsanomattomaan kaiken hyvin päin selittämiseen, sinut opastetaan tässä kirjassa uudelle ja elävälle tielle. Haavoitetun Auttajan syliin. "Minun on helppo myöntää, että Friman on monessa asiassa oikeassa. Kirja on tuskainen huuto, jota minun on kuunneltava." -Kai Antturi