Raymond Carver - Sateisten päivien jälkeen (runoja)

Raymond Carver (1938–1988) on yksi viime vuosisadan tärkeimmistä amerikkalaisrunoilijoista. Novellistinakin tunnettu Carver kirjoitti rehellisesti tavallisista ihmisistä. Hän ei ole hienosteleva tai vaikea runoilija. Hänen runonsa ovat täynnä latausta. Säkeet ovat kieleltään tarkkoja ja ulottuvat syvälle. Tämä suomennos on toistaiseksi laajin valikoima Carverin lyriikkaa. Se sisältää kaksi kolmannesta hänen julkaistun tuotantonsa runoista.

”Carver on tavattoman myötätuntoinen ja rehellinen kirjailija, vailla mahtailua ja tunteilua; hän pyrkii kuvaamaan ja paljastamaan maailman sellaisena kuin hän sen näkee. Ja hän näkee sen sydämeenkäyvän tarkasti.”
– Washington Post

* * *

Sateisten päivien jälkeen on paksu teos. Se sisältää kustantajan mukaan 2/3 Carverin julkaistusta tuotannosta. Kokoelman 193 runoa on valittu ja esitetään kronologisessa järjestyksessä neljästä kokoelmasta, jotka on julkaistu vuosina 1983 - 1989: Fires 1983, Where water comes together with other water 1985, Ultramarine 1986 & A new path to the waterfall 1989.

Carverin runot ovat proosamaisia runoja, jotkut hyvin lyhyitä aforismin omaisia. Tekstissä kuultaa eletty elämä ja omaelämäkerrallisuus. Aiheet löytyvät läheltä arkipäivästä tai muistoista, nuoruudesta ja tehdyistä matkoista. Välittyvä kuva on yhtä ankean realistinen ja alkoholinhuuruinen kuin hänen novelleissaan. Arjen pieniä ja tarkkoja havaintoja, mutta hiukan myös onnen ja rakkauden tunteita. Carver mainitsee molemmat vaimonsa, Maryannin ja Tessin nimeltä.
 

Monet runot koskettivat. Erityisesti mieleeni jäi isän hätähuuto: runot, joissa hän raitistuneena alkoholistina puhuu alkoholisoituneelle tyttärelleen. Haruki Murakamille omistetussa runossa Carver ja Murakami keskustelevat Carverin Japanin suosiosta ja tuotannossa kuultavasta nöyryytyksestä. Poikansa kanssa Carver kiertelee Pariisin Montparnassen hautausmaalla kuuluisten kirjailijoiden haudoilla. Carver jättää paljon sanomatta, antaa lukijan omille ajatuksille tilaa. Kyllä nämä proosarunot viehättivät ja liikuttivat, olivat hyvinkin tutustumisen arvoisia. Loppuosan runoissa Carver on jo vakavasti sairas ja kuoleman ajatukset valtaavat mielen. Viimeinen runo Myöhäinen katkelma on kuulemma kaiverrettu hänen hautakiveensä:

Entä saitko elämältäsi

mitä halusit, kuitenkin?

Sain.

Ja mitä halusit?

Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni

rakastetuksi tässä elämässä.