Risto Kormilainen: Tie kutsuu kulkijaa

Kirjapaja Oy 2003, 142 sivua, sidottu, kovakantinen, kansikuva. On varhainen aamu. Usva leijuu maiseman yllä kepeänä harsona. Puiden oksilta tipahtelevat pisarat syksyiseen maahan. Tuuli on toipunut lehdet puista-luonto valmistautuu pitkään talvilepoon. Teeret lehahtelevat lentoon metsästäjän säikyttämien hirvien lähtiessä makuupaikoiltaan liikkeelle. Metsästäjän katse terävöityy ja mieli keskittyy. Suuren luonnon ympäröimänä ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi. Passipaikan hiljaisuudessa metsästäjän mieleen palaavat ilot sekä huolet sekä tulevaisuuden monet suunnitelmat. Odotuksen kiihkeässä latautuneisuudessa elämisen palat asettuvat kohdalleen ja turvallinen tietoisuus siitä, että maailma ei ole suloisen sattuman tulosta, valtaa koko olemuksen. Mieleen pyrkii hiljainen rukous, niukkailmeinen kuin lokakuinen metsä. Risto Kormilaisen herkästi sanoittamat tuokiokuvat luotaavat suomalaisen sisimpiä tuntoja ja avaavat polkuja pohdinnoille elämästä ja sen merkityksestä. Kirja johdattaa tielle, joka kutsuu kulkijaansa milloin kysymysten ja kaipauksen, milloin uskon ja toivon äärelle. Risto Kormilaisen tekstit eivät opeta, vaan myötäelävät ja antavat tilaa lukijan omille ajatuksille.