Rudolf Steiner Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin

Tämä antroposofian 1910 ilmestynyt perusteos on tekijänsä laajin ihmisen ja ihmiskunnan syntyä, kehitystä ja tulevaisuutta käsittelevä tarkastelu. Ihmiskunnan evoluutio esitetään henkiseltä kannalta luovien olentojen yhteistyönä. Ihmisen olemuksen eri puolia sekä henkisen koulutuksen tietä esitellään myös.

Teos on aiemmin tunnettu suomeksi myös nimellä Salatiede pääpiirteissään. Steiner ei tarkoittanut "salatieteellä" tai "hengentieteellä" mitään salassa pidettävää, vaan sellaista henkisen maailman tutkimusta, joka jää perinteisen, materialistisen luonnontieteen ulkopuolelle.

Steiner jakaa ihmisen rakenteen fyysiseen ruumiiseen, elämänvoimia ylläpitävään eetterirumiiseen (tai elämänruumiiseen), tunteita ja aisteja kantavaan astraalirumiiseen (sielunruumiiseen) sekä yksilölliseen henkiseen itseyteen eli Minään.

Kirja tarjoaa poikkeuksellisen laajan henkisen kosmologian. Se kuvaa maapallon ja ihmiskunnan kehitystä eri inkarnaatioiden tai planetaaristen tilojen kautta, joita Steiner kutsuu nimillä Saturnus, Aurinko, Kuu ja nykyinen Maa. Evoluutio esitetään henkisten hierarkioiden ja luovien olentojen yhteistyönä.

Teos selittää, miten ihmisen henki- ja sieluosa kehittyvät toistuvien maanpäällisten elämien kautta. Steiner kuvaa yksityiskohtaisesti myös kuolemanjälkeistä elämää henkisessä maailmassa ennen uutta syntymää.

Kirjan loppupuoli toimii käytännön oppaana meditaatioon ja henkiseen harjoitteluun. Steiner korostaa, että yliaistillisen tiedon saavuttaminen vaatii tarkkaa moraalista ja henkistä itsekasvatusta, jossa ajattelua, tunnetta ja tahtoa kehitetään tasapainoisesti.

Teos muodostaa perustan kaikille käytännön antroposofisille sovelluksille, kuten steinerpedagogiikalle, biodynaamiselle viljelylle ja antroposofiselle lääkinnälle. Suomeksi kirjaa on julkaissut muun muassa Suomen antroposofinen liitto.