Scanners Tappava Ajatus (1981) David Cronenberg kulttiklassikko

Cronenbergin läpimurtoelokuvassa Cameron Vale saa tietää olevansa yksi telepaattisia ja kineettisiä kykyjä omaavista ”skannereista” aiheutettuaan vahingossa naiselle sairaskohtauksen ja jouduttuaan pidätetyksi. Cameron kuuluu kuitenkin hyväntahtoisiin skannereihin, jotka yrittävät estää muita skannereita käyttämästä voimia pahuuteen ja maailman valloitukseen.

***

Tyylillisten lainausten ja korostuneen erikoiskameratekniikan riivaamaa Brian de Palmaa persoonallisempi tieteen synkkiin sisältöihin pureutuja on kanadalainen David Cronenberg. Hänen elokuviensa rosoinen tyyli ja hätkähdyttävän groteskit juonikuviot ovat säilyneet yhtenäisenä linjana ensimmäisistä oudoista zombie-epidemioista kohden ihmisen syvemmän persoonallisuuden ja psyykkisten voimien omaperäistä käsittelyä.

Cronenbergin keskeisenä metodina on avoin ”ruumiin kauhu” erotukseksi ”persoonallisuuden kauhusta”. Cronenberg alistaa ihmiset rajuille fyysisille muutoksille, jotka aiheuttavat vääristymiä myös käyttäytymisessä. Katsojille ei anneta mahdollisuutta tuudittautua ohimenevän hirviöfantasian valtaan. Visuaaliset kauhun ja inhon elementit heijastelevat vahvasti nykyaikaista kieroutunutta elämänkuvaa.

Yhteiskunnan pienoismallina toimii toistuvasti lääketieteellisten kokeilujen hallitsema yhteisö, jossa luonnonvastaisen ihmiseen kajoamisen tulokset pääsevät hallitsemattomina irti. Epidemiat saattavat johtua kosmeettisista aineista (Crimes of the Future, 1970), elintoimintojen kohentajaksi kehitetystä parasiitista (Kylmät väreet / Shivers, 1975) tai plastiikkakirurgiasta (Rabid – Verenimijät, 1976). Lähemmäksi ihmisen sisintä Cronenberg tunkeutuu kuvatessaan merkillistä psykiatrista terapiaa (The Brood, 1979), keinotekoisesti synnytettyjä telepaattisia voimia Scanners) ja lopulta videohallusinaatioiden kautta syntyvää uutta persoonallisuutta ja lihaa (Videodrome, 1982).

Scanners kertoo ”siirtäjistä”, ihmisistä, josta telepaattisesti saavat toiset alistumaan tahtoonsa ja pystyvät tällä kyvyllään jopa tappamaan. Rohdolla synnytettyjen ”siirtäjien” joukko on jakautunut kahteen intressiryhmään, joista toinen ajaa ihmiskunnan etua ja paha puolisko uuden superrodun luomista. Vastapuolia johtavat Kainin ja Abelin tieteisvastineet, jotka vääjäämättä kohtaavat toisensa kaksintaistelussa.

Tarinassa Cronenberg tarjoilee vakuuttavan keskittyneesti, filosofisen mustan huumorin höystämänä, vailla tieteissepitteitä yleensä rasittavaa lavasterihkamaa. Rivakan seikkailullisuuden rinnalla Scanners todistaa ohjaajan kiinnostuksesta William Burroughsin ”Alastoman lounaan” filmaamiseen. Brian de Palman samansuuntaisen Pahan voiman tavoin Scanners on viileä variaatio saksalaisesta Mabuse-perinteestä, missä poliisivaltiota toteuttava maanalainen kontrollijärjestelmä on ulottanut lonkeronsa ihmisten piilotajuntaan samalla kun Cronenbergin käsikirjoituksen oivallukset ovat tiukasti lähtöisin nykytodellisuudesta, demokratiassa täysin mahdollisista informaatiokatkoksista.