Kuvaus.Ei suomitekstejä toimii normisoittimissa ENGLANTI TEXT

A blind girl's (Mia Farrow) haven of darkness becomes a hellish nightmare in this bone-chilling thriller.

Sokea kauhu oli kuin johdanto suosituille kauhuelokuville, joissa psykopaatit alkoivat vielä saman vuosikymmenen lopulla vaania yksinäisiä naisia.

Amerikkalainen Richard Fleischer oli Hollywoodin varmaotteisia käsityöläisiä, joka yli 40 vuoden ohjaajaurallaan teki elokuvia lähes kaikissa genreissä musikaaleista scifiin ja rikosdraamoista Conan-seikkailuihin. Aina hän ei innostunut tilaustöistään, mutta toisinaan Fleischer innostui tekemään pieniä elokuvahelmiä.

Juuri sellainen elokuva on Englannissa kuvattu trilleri Sokea kauhu (See No Evil/Blind Terror, 1971), joka jo yksinkertaisella perusideallaan pakottaa vähänkin kunnianhimoisen ohjaajan kokeiluihin ja luovuuteen. Tässä tapauksessa lopputulos näyttäytyy slasher- ja stalker-elokuvien, jos ei nyt äitinä, niin ainakin jonkinlaisena setänä.

Monista Fleischerin siinä käyttämistä kerronta- ja jännityskeinoista tuli kauhuelokuvien peruskauraa vielä saman vuosikymmenen lopulla Halloweenin ja sen jäljittelijöiden menestyksen myötä. Niiden perusaineksiin kuuluivat myös Sokean kauhun pahiksen kaltaiset kasvottomat, nimettömät tai naamioidut psykopaatit, jotka vaanivat naisia piiloistaan ja kostavat älyttömän rajusti pienimmätkin loukkaukset.

Mia Farrow esittää äskettäin sokeutunutta Sarahia, joka asuu lähisukulaisensa omistamassa maalaistalossa. Palattuaan eräänä päivänä kotiin hän tunnustelee hapuillen tietään talossa ihmetellen, missä kaikki ovat. Katsoja jo tietääkin sen, mitä Sarah ei näe, että psykopaatti on vieraillut talossa. Vaara lähestyy nyt myös Sarahia, kun murhaaja palaa hakemaan hukkaamaansa rannekorua.

Tällaisiin vaanijajännäreihin erikoistuneen Brian Clemensin käsikirjoitus rakentuu elokuvan nimen mukaisesti päähenkilön sokeudelle ja avuttomuudelle, jota myös Mia Farrow hauraan hennolla olemuksellaan korostaa. Jännityksen rakentamiseksi ja säilyttämiseksi Fleischer käyttää elokuvantekijän koko arsenaalia ja erityisesti kuvaaja Gerry Fisherin hiipivää kameratyötä.

Huomionarvoista on myös elokuvan musiikki, joka oli kiireellisen hätäratkaisun kerrankin onnistunut tuote. André Previn oli jo jättänyt elokuvasäveltämisen konserttien tieltä mutta suostui isosta summasta tekemään musiikin Sokeaan kauhuun, näyttelihän siinä myös hänen puolisonsa Mia Farrow. Tuottajan mielestä Previnin musiikki oli kuitenkin liian älyllistä ja hylkäsi sen. Tilalle palkatun David Whitakerin musiikki oli taas liian popahtavaa eikä tavoittanut lainkaan nuoren naisen kauhutunnelmia. Niinpä kokenut Elmer Bernstein lennätettiin kiireesti Los Angelesista Lontooseen, missä hän vain kolmessa viikossa sävelsi ja äänitti elokuvassa kuultavan musiikin.

HUOM: Postin kautta toimitus ainoastaan! L 6

Löydät muut kohteeni kategorioittain alla olevista linkeistä:

DVD: