Perihopeat" viittaavat pellon ja maaseudun arvoon, joka ei ole vain taloudellista, vaan historiallista ja esteettistä pääomaa.

Artikkelit tarkastelevat, mitä tapahtuu, kun perinteinen maatalous muuttuu, tapahtuu murros, pellot paketoidaan tai niitä aletaan hoitaa maisemallisista syistä.

Kirjassa kysytä'ä, kenen arvostukset määrittävät maaseudun kauneuden: viljelijän, matkailijan vai tutkijan?

Kirjoittajat ovat monitieteisiä. Mukana on kirjoittajia estetiikan, maantieteen, sosiologian ja taiteen aloilta, mikä antaa kokonaisvaltaisen kuvan suomalaisen "kansallismaiseman" nykytilasta.

Maaseutumaisemassa on kysymys kokonaisesta elämäntavasta: viljelijän työn vuodenkierrosta, asumismuodoista, yhteisöllisyydestä ja yksityisyydestä.

Viljelijän maisema on samalla muiden maisema on julkishyödyke, johon kaikilla on oikeus.

Teoksen johtoajatuksena on maaseutumaiseman näkeminen omalajisenaan, arvokkaana ja moni-ilmeisenä maisemamuotona.

Tavoitteena on maiseman parempi ymmärtäminen ja sen ominaisluonnetta kunnioittava ylläpito.

Esteettisten kysymysten tarkastelu kasvattaa herkkyyttä tajuta agraarimaiseman ominaisluonnetta, luo ymmärtämystä maaseutumaisemaa kohtaan ja antaa tiedollisia valmiuksia nähdä sen arvo.

Maaseutumaisema avautuu teoksessa myös valokuvin.

Ympäristöestetiikan julkaisusarjaan kuuluvat myös kirjat Metsään mieleni, Suo on kaunis ja Vesi vetää puoleensa.

Pellon estetiikka -konferenssi pidettiin Lepaalla 5.-8.8.2003. - Osa artikkeleista käännöksiä.

Maahenki.

Sidottu, kovakantinen, irtokannet.

288 sivua, kuvitettu, koko: 19 x 25 cm.

Ei kynämerkintöjä.