Simopekka Nortamo LEPPYMÄTTÖMÄT

Simopekka Nortamo LEPPYMÄTTÖMÄT

Kustantajana on Otava v. 1991 (1. painos), 112 sivua.

KANSOJEN VÄLISEN JÄNNITYKSEN KERTOMUKSIA

Arabien ja juutalaisten välisen vihan synty.

Kreikkalaisten ja turkkilaisten kumma kauna.

Pohjois-Irlannin taukomaton veljestaistelu.

Miten terrorismi tahtoo ja hankkii mainetta.

Helsingin Sanomat 9.5.1991 / Heikki Majava

"Simopekka Nortamo kuvaa journalistisessa esseekokoelmassaan Leppymättömät eri kansallisuuksien ideologioiden ja uskontojen välistä kaunaa, taisteluja ja terrorismia.

Hän kertoo omasta puheenjohtajuudestaan vuosisataista vihaa pitävien naapurimaiden, Kreikan ja Turkin kärkijournalistien yhteiskokouksessa Lontoossa 1978. Tämä perinteisen vihan vyöhykkeen konfliktikokous päätettiin pitää sillä nimenomaisella ehdolla, että puheenjohtajaksi saadaan kansainvälisestä päätoimittajakunnasta joku täysin puolueeton edustaja, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä.

Vaikka kokous pidettiin lontoolaisen sivukadun hotellin pohjimmaisessa neuvotteluhuoneessa, sillä oli kirjoittajan mukaan olennaista merkitystä siinä, että joukko merkittäviä kreikkalaisia ja turkkilaisia oli osallistunut yhteiseen kokoukseen "ihan samassa huoneessa", uhmaten siten kummankin maan yleistä mielipidettä ja kummankin valtion johdon epäluuloja.

Simopekka Nortamon kirjoitukset journalistisesta konfliktinsovittelusta ovat mitä ajankohtaisinta luettavaa ja tarjoavat rauhantutkimuksen haasteen myös muiden erityisalojen asiantuntijoille. Vahvistuu näkemys siitä, ettei maailmanrauha voi enää levätä pelkästään poliitikkojen, diplomaattien, sotilaiden tai kansalaisaktivistien varassa, vaan sen on tultava myös eri alojen erityisasiantuntijoiden velvollisuudeksi ja oikeudeksi.

Mielikuvat sanojen takana

Muhammed Shaalanin poliittisen psykiatrian lähestymistapa on aktiivinen ja humaani asenne, joka etsii terapiatieteestä ymmärtämystä kansojenvälisiin konflikteihin.

1980 perustettiin Israelin ja Egyptin ns. kuuden päivän sodan jälkinäyttämölle seurantafoorumi, jonka tarkoitus oli hahmottaa psykiatrian roolia kansainvälisen konfliktin ymmärtämisessä, tulkitsemisessa ja ratkaisemisessa. Psykiatrien lisäksi työryhmään kuului muiden ihmistä tutkivien tieteiden tutkijoita sekä poliitikkoja Egyptistä, Israelista ja USA:sta sekä myöhemmin myös Palestiinan Länsirannalta ja Gazasta.

Vuosia kestänyt ryhmäprosessi sisälsi vapaata yhdessäoloa, pienryhmäkeskusteluja ja täysistuntoja. Psykiatrien toivottiin helpottavan tässä ja nyt -vuorovaikutusta sekä tuomaan esille "eläviä kysymyksiä", joita osanottajat itsessään ja lähimmäisissään olivat kotikonnuillaan omakohtaisesti kokeneet.

Erityisprojektina kartoitettiin mielikuvia, joita lähi-idän konfliktin osapuolille oli syntynyt ja syntyi toinen toisistaan. Psykiatri keskittyi yksilötasolla pukemaan sanoiksi mielen taustalla olevan, ääneen lausumattoman mielikuva-aineiston, joka voisi auttaa tutkijaa ymmärtämään tarkoituksia sisällön takana. Kun projektiryhmässä - Nortamoa lainaten - "ihan samassa huoneessa" tutustuttiin mielikuviin toinen toisistaan, voitiin ylittää konfliktisidonnaisuus ja päästiin ehkä polttavienkin kiistakysymysten yläpuolelle.

Uskontojen mahdollisuudet

Simopekka Nortamo esittää valtioidenvälistä ja -sisäistä terrorismia käsittelevissä tutkielmissaan kriittiset kysymykset vastattaviksemme: "Mutta osaako joku sanoa, miten tällä hetkellä, tässä nykyisyydessä, tehtäisiin oikeutta Palestiinan ongelman toiselle osapuolelle tekemättä samalla vääryyttä toiselle?" Hän kysyy edelleen: "Millä saisi juutalaisten ja arabien isänmaan ystävät ja uskonsoturit uskomaan, ja millä saisi Jehovan ja Jeesuksen ja Allahin uskomaan, että tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja?" Nortamon esittämät kriittiset kysymykset asettuvat samaan mittakaavaan kuin psykiatri Sigmund Freudin ihmiskunnan tulevaisuudesta esittämät kysymykset vuodelta 1930.

Ensin Freud sanoo uskovansa, että "yritykset soveltaa psykoanalyysiä myös kulttuuriyhteisöön eivät varmaankaan olisi mielettömiä tai ennakolta hedelmättömiksi tuomittuja". Samalla hän kuitenkin varoittaa: "Yrityksiin olisi kuitenkin käytävä perin varovaisesti koko ajan muistaen, että kysymys perimmiltään on vain analogioista - - ja koko ajatuksen terapeuttista merkitystä pohdittaessa voidaan kysyä, mitä hyötyä olisi sosiaalineuroosin osuvimmastakaan analyysistä, kun kenelläkään ei kuitenkaan ole auktoriteettia alistaa massaa terapoitavaksi." Freud päätyi kuitenkin ennustukseen: "Kaikista näistä hankaluuksista huolimatta joku varmaan aikanaan tulee ryhtymään tähän uhkayritykseen ja alkaa kehitellä kulttuuriyhteisöjen patologiaa."

Hyvän auktoriteetti

Psykoanalyysi ei tietenkään voi olla mikään pelastususkonto eikä edes uskonnon korvike, mutta sen avulla voidaan sangen pitkälle ymmärtää ja tulkita yksilö-, ryhmä- ja yhteisödynaamisia ilmiöitä.

Psykoterapian ideologia voi olla kattavampi kuin yksittäisen uskontokunnan, jos tiedostamisen pyrkimyksenä on vapauttaa ihmisyksilö lamaavista alistussuhteista ja auttaa häntä kohti autonomiaa ja vastuullisuutta. Siinä pyritään integraatioon keskinäiset eroavaisuudet hyväksymällä eikä niitä kieltämällä.

Yhdessä edustavan joukkoviestinnän kanssa voi psykiatria olla tekemässä sellaista konfliktisovittelua, joka voi johtaa eteenpäin tiellä kohti viisaampaa, pysyvämpää maailmanrauhaa."

Ostajalle postikulut tai nouto Helsingissä (esim. Lauttasaari).