Harva levy on tehnyt yhtä vahvaa vaikutusta minuun kuin Social Distortionin vuonna 1996 julkaistu White Light, White Heat, White Trash -albumi. Velvet Undergroundilta nimensä napannut tuotos oli kalifornialaisen punk-yhtye Social Distortionin hieno paluu 1980-luvun alun hardcore-soundien ääreen, ja albumi sai hyvän vastaanoton niin median kuin yhtyeen pitkäaikaisten kuuntelijoiden keskuudessa.

Yhtye oli 1980-luvulla ehtinyt jo kerran hajota laulaja Mike Nessin huumeongelmien johdosta. 1990-luvun alun keveämmät soundit olivat puolestaan ärsyttäneet yhtyeen hardcore-punk – linjan ihailijoita siihen pisteeseen saakka, että ilmestyessään levy oli kuin taivaan lahja levyä ostamaan vaivautuneille ihmisille. Olipa albumi myös viimeinen Social Distortion –levy myöhemmin syöpään kuolleelle kitaristi Dennis Danellille.

Levyn äänimaailma oli puolestaan omille nuorille korvilleni kuin hunajaa karhulle. Kitaravalleista ja paksuista rumpusoundeista keitetty kaaos oli huomattavasti raskaampi ja täyteläisempi kuin Social Distortionin aikaisemmilla albumeilla esiintynyt rockabilly-soundi. Särökitaroiden kaoottiselta sekamelskalta kuulostava äänimaisema ja laulaja Mike Nessin epätoivon ja synkkyyden takaa kumpuavat tarinat sointuivat kuitenkin kauniisti yhteen melodisten sävellysten kanssa.

Vaikka amerikkalainen tuotettu punk on harvoin ollut samalla aaltopituudella tyylilajiin alun perin liitetyn rosoisuuden ja primitiivisyyden kanssa, pitää White Light, White Heat, White Trash –levy kuitenkin sisällään yhtä aikaa niin autotalliyhtyeen rosoisuuden kuin modernin jenkkipunkin kuuntelijaystävällisyyden. Ja löytyypä levyltä vielä piiloraitana versio Rolling Stonesin hienosta Under My Thumb –laulusta. Mitä muuta punk-nyyhkyttäjä enää elämäänsä kaipaisi?

Kappalelista

1. Dear lover
2. Don't drag me down
3. Untitled
4. I was wrong
5. Through these eyes
6. Down on the world again
7. When the angels sing
8. Gotta know the rules
9. Crown of thorns
10. Pleasure seeker
11. Down here (W / The rest of us)
12. Under My Thumb (Album Version)