Stardrive With Robert Mason - Intergalactic Trot LP 1973
Kuvaus
Elektra EKS-75058
UK 1973
levy Ex-
kannet Vg+ tai parempi? yläreunaa teipattu koko matkalta, alareunaa keskeltä
Electronic, Jazz, Funk / Soul Space-Age, Fusion, Experimental prog + zappamaista tilutusta
obscure syntetisaattori avaruus musiikkia jossa myös proge elementtejä
synthesizer moog
Robert Masonista ei näytä olevan paljon tietoa. Hän näyttää olleen opiskelija Princetonissa ja Juilliardissa, ja vuosina 1973-74 hän levytti kaksi albumia ja liittyi Blood, Sweat & Tearsiin Mirror Image -albumilla, ja siinä se näyttää olevan. Stardrive oli hänen bändinsä nimi, samoin kuin syntetisaattori, jonka herra Mason teki itse mittatilaustyönä käyttäen ARP 2500 -osia (koskettimet, ohjauspaneelit, matriisipaneelit) ja lisäten siihen joitakin ylimääräisiä osia (näytti EMS Synthi A- tai VCS-3-nuppeja ja muita osia). Hän yritti prototyyppistä polyfonista syntetisaattoria, koska hänestä helposti saatavilla olevat monofoniset syntetisaattorit olivat rajoitteita (tietysti syntetisaattoriteollisuus ei kiinnittänyt paljon huomiota, sillä kaupallisesti saatavilla olevia polyfonisia syntikoita alkoi tulla saataville 1970-luvun puolivälistä alkaen). Pidän huvittavana sitä, että olen nähnyt lähteiden väittävän, että hänen albumeillaan käytettiin kahta ARP 2500 -syntetisaattoria, mutta se ei pidä paikkaansa. On selvää, että tiedon antaja ei ole ehkä omistanut kyseistä albumia vuosiin ja unohtanut, että takakannessa näkyy selvästi Masonin Stardrive-syntetisaattori, tai kuullut siitä puskaradion kautta. Kyllä, ARP 2500:lla on paljon tekemistä Stardriven kanssa, sillä kuten jo mainittiin, syntetisaattorissa käytettiin ARP 2500:n osia, mutta ei kahta kokonaista ARP 2500:aa.
Intergalactic Trot julkaistiin Elektran kautta, ja hän toi mukaan joukon jazz/fuusiomuusikoita, mukaan lukien Steve Gaddin ja Michael Breckerin. Joten tulokset ovat varsin mielenkiintoisia, vaikka on helppo nähdä, että monet saattavat pitää tätä hieman kliseisenä, mutta minä pidän sitä loistavana. Ilmeisesti Stardrive-syntetisaattori on tässä tähti, jossa Mason soittaa Rick Wakemanin tai jopa Todd Rundgrenin Utopian tyyliin (jonka debyyttialbumi olisi vielä vuoden päässä). Progreckia, elektronista musiikkia, fuusiota ja funkia löytyy täältä, ja Mason ja pojat osaavat varmasti tehdä loistavaa fuusiota sekä progea ja elektronista musiikkia. Heillä on myös kaksi coveria, Beatlesin "Strawberry Fields Forever", joka lopulta kuulostaa yhdeltä keski-ikäisen miehen tekemältä kliseiseltä Moog-tulkinnalta, esimerkiksi Gershon Kingsleyn tyyliin. Toinen on "I Wanna Take You Higher", Sly & the Family Stonen klassikko. Vaikka se onkin kokonaan instrumentaalista, se on silti tunnistettavissa. Loput ovat alkuperäisiä, ja ne ovat yksinkertaisesti mahtavia, he soittavat kuin huomista ei odoteta.
Joillekin tämä albumi saattaa vaikuttaa uutuudelta tai kikkailulta, mutta minusta se on mukava prog/elektroninen/fuusio-albumi, ja on mukava löytää tällaista materiaalia suurilta levymerkeiltä, ??mikä todistaa, että ennen vuotta 1978 tai sen tienoilla suuret levy-yhtiöt ottivat riskejä, ja tämä on loistava esimerkki. Kannattaa ostaa niille, jotka etsivät epätavallisempaa musiikkia.
To some this album might seem like a novelty or gimmick, but to me a nice prog/electronic/fusion album, and it's nice to find stuff like this on major labels, proving that before 1978 or thereabouts, major labels used to take chances, and this is a great example. Worth having for those looking for the more off-the-beaten-track.
Astonishingly trippy 70s spaced-out fantasies featuring Robert Mason. A dynamic mix between super groovy cosmic waves and solar funkadelic improvs. Before to form Stardrive Mason gained a solid musical background in composition (Julliard Schools / Princeton Electronic Music Center). Stardrive is the result of his own and very singular musical experiments / discoveries in contemporary electronic pop music
se on pirun funky, jazzahtava ja syntikkasyntetisaattori-LP, jolla on mukana mahtavia soittajia
paikoin emerson lake palmer -maista menoa
