Siirtolaismuusikot tekivät kunnon suomalaista iskelmää, humppaa ja jenkkaa Ruåtsissa asuville suomalaisille. Ja niitä sitten Jorma Käkelän levyfirma julkaisi kolmen levyn verran. Tämä levy osa 2 ja kannessa tietenkin Kalle Kustaa ja Urkki! Kansi on jo legenda, mutta niin ovat levyn biisitkin. Varsinkin "Prut prut" on pieruhuumorimusiikin ylittämätön klassikko, josta Peräsmieskin tykkäisi.

Tämä on lähestulkoon legendaarista Cafe Veijion Baari-kamaa koko levy! Kunnon campia siis.

Levy ja kannet hyväkuntoiset.

Suomuru Vol. 2

Swe-Finn Records – JKLP 004

Suomuru – 02

Sweden 1976

Funk / Soul, Pop

A1 Jorma Käkelä & Studio Orkesteri*– Rhodos Rocki https://www.youtube.com/watch?v=BliCDu0kxcU

A2 Puppe & Studio Orkesteri*– Kaipaus https://www.youtube.com/watch?v=2Cs044hvW8Y

A3 Simon Scott & Studio Orkesteri– Helppo Yksinäisyys https://www.youtube.com/watch?v=RFV-HOjp6Nc

A4 Keke Raninen & Studio Orkesteri*– Lämmin Syksy https://www.youtube.com/watch?v=squePvoOZ-s

A5 Jorma Käkelä & Studio Orkesteri*– Prut Prut https://www.youtube.com/watch?v=nq1S6gNOlaE

A6 Jorma Käkelä & Studio Orkesteri*– On Vaikeaa Rakastaa https://www.youtube.com/watch?v=BbhIvx9vfws

B1 Kicke & Kulman Kundit– Olla Samanlainen Kuin Muut https://www.youtube.com/watch?v=DMwNDiC2Hi8

B2 Kicke & Kulman Kundit– Pelkkää Unta https://www.youtube.com/watch?v=Ks2-rFdqpOU

B3 Kiccke & Kulman Kundit*– May Belline https://www.youtube.com/watch?v=lf6ESA6uifU

B4 Kicke & Kulman Kundit– Hiljaiset Tunteet https://www.youtube.com/watch?v=b4fe8E1v3Eg

B5 Kicke & Kulman Kundit– Missä Olet https://www.youtube.com/watch?v=XdioF6g1wmM

B6 Kicke & Kulman Kundit– Ajatelmia https://www.youtube.com/watch?v=gYVKHIbDy6g

Swe-Finn Records, Tukholma

Suomuru - Suomalaista Musaa Ruotsista oli nimeltään kolmen lp-levyn sarja, jota julkaisi Jorma Käkelän johtama levymerkki Swe-Finn Records. Sarja esitteli kaikenkaikkiaan 18 eri artistia, joista useamman kappaleen repertoaarilla Kulmankundit, Käkelän, Puppe Nummen ja Simon Scottin. Bändiraitoja lukuun ottamatta levyjen sovituksista vastasi Nacke Vatanen ja taustoista hänen johtamansa studio-orkesteri. Siirtolaisen tiestä poiketen Suomuru-levyjen tekstiaiheissa ei juuri käsitellä siirtolaisuutta (poikkeuksena Taisto Salmen Pelimannin kaipuu), mutta karu arki heijastuu silti urbaanina irrallisuutena sekä rahanhimon ja rankan elämän tuomina ongelmina. Toisaalta monessa kappaleessa tarinat sijoittuvat suomalaiseen luontoon: pienten hillojen suolle, heinäsuovaan, maalle ja kylään (vrt. myös Finn-Soundin lp 1975). Suomurujen kappaleista osa on pikkutuhmia huumorilauluja (Rhodos rocki, Rouvan sauva, Prut prut), mutta valtaosa näyttää käsittelevän rakkautta ja rakastamisen eri puolia, useimmin menettämistä. Erikoisuutena on Suomuru III:n avausraita (eli lp:n tuottajan kannalta tärkein kappale), Pauli Karenin romanikielinen Wan hin sar damliba.

Levyjen tyyli vaihtelee perinteisistä valsseista ja humpista moderniin beat-pohjaiseen tanssimusiikkiin (käsitteestä ks. Suutari 1994: 19, 30). Nacke Vatasen suurelle kokoonpanolle tehdyt sovitukset (erityisesti torvisektiot) tekevät levyt musiikillisesti moniulotteisiksi, vaikka osa sävellyksistä on kaavamaisia ja amatöörimäisen yksinkertaisia. Erikseen kannattaa mainita Suomuru-sarjan kunnianhimoiset ja kansitekstejä myöten tyylikkäät levykannet: Suomuru I:n kanteen on lavastettu kaksintaistelu, kakkosen kannessa komeilevat Kekkonen ja Kaarle XVI Kustaa ja kolmosen kannessa on olkihattuun sonnustautunut tumma nainen.

Swe-Finn Recordsin muu tuotanto sisältää noin kymmenen lp:tä/kasettia, jotka on julkaistu laulusolistien nimillä. Näistä voisi esiin nostaa Pentti Kumpulaiselle tuotetut kaksi laadukasta äänitettä, jotka tyyliltään ovat vanhaa suomalaista tanssimusiikkia, mutta sävellyksinä uusia ja ruotsinsuomalaisten tekemiä (tekijöinä mm. Reijo Määttä, Erkki Laurokari ja Risto Koskinen). Kumpulaisen ääni on tumma ja syvä ja hän käyttää voimakasta vibratoa - kaikki perinteisen suomalaiskansallisen iskelmäsoundin tyylipiirteitä Olavi Virran menestyksen vuosista lähtien. Levyjen sanoitukset eivät kerro urbaanista Göteborgista (vaikka lempinimeltään Kumpulainen oli Göteborgin satakieli), vaan useimmiten Lapista, maalaisromansseista ja suomalaisesta kylämaisemasta (mm. Vieremä ja Koillismaa). Päivälehti Finn Sanomien levyarvostelupalstan kaksijakoinen vastaanotto kuvaa hyvin ruotsinsuomalaisten suhtautumista tällaiseen perikonservatiiviseen suomalaisuuteen musiikissa. Lehdessä levyarvosteluista vastasi nimittäin viisihenkinen raati, jossa kaikki edustivat enemmän tai vähemmän ns. tavallisia musiikinkuuntelijoita. Kumpulaisen kohdalla mielipiteet jakautuivat niin, että Ne kyyneleet joita näin -lp tuomittiin osin "vanhemman sukupolven musiikiksi" jota "tehdään varmasti tusinakaupalla", kun taas toisten arvioijien mielestä levy oli "erittäin hyvää musiikkia" josta "perheen tytärkin tykkää: kelpaa joskus tämä vanhan kotimaan musiikki" (Finn Sanomat, Viikkoliite 15.2.80).

Swe-Finn Recordsin tuotanto oli nopeaa, ja nähtävästi juuri siihen reagoitiin kriittisillä lausunnoilla, joita mm. Pekka Gronow, Riitta Tingander ja Aappo I. Piippo ovat antaneet ruotsinsuomalaisesta musiikista: "sisällöltään ruotsinsuomalainen musiikki jakautuu toisaalta tyypilliseen suomalaiseen humppamusiikkiin ruotsinsuomalaisten esittämänä, ja toisaalta siirtolaismusiikkiin kuten Esa Niemitalon levyt, joissa lauletaan Slussenin silloista" (Gronow & Tingander 1983:77) ja "ehkä Suomi läheisyydellään vaikuttaa siihen, että ruotsinsuomalainen musiikki, toisin kuin amerikansuomalainen, yhä enemmän on menettämässä omaperäisyyttään ja tulemaan latteaksi, mitäänsanomattomaksi tusinaviihteeksi" (Piippo 1980). Näiden kolmen kirjoittajan kannanotot ovat liian yleistäviä, mutta ne kertovat musiikintuotannon piirteestä jota tuohon aikaan kutsuttiin "kaupallisuudeksi": materiaali hankittiin ja sovitettiin nopeasti, eikä alkuperäisyyteen välttämättä edes pyritty. Esimerkiksi Jorma Käkelän itsensä laulamat kolme albumia ovat repertoaariltaan kirjava joukko kuluneita tanssimusiikkiklassikoita ja Anita Hirvosen & Kicken levy Las Vegas (levy-yhtiön katalogin mukaan "Hitti-Discoa ja romantiikkaa") puolestaan sekalainen koostumus uudempia käännösiskelmiä, joiden suomennoksia ei suinkaan julkaistu ensi kertaa.

Erikoisuutena Swe-Finn Recordsin julkaisuissa oli Näin jouluna -lp, jolla esiintyvät oopperalaulajat Martti Wallén ja Pirkko Hellman, säestäjinään urkuri Erkki Muukkonen.

1970-luvulla musiikkiaan omakustanteina julkaisivat ainakin Pauli Karen ja göteborgilainen Finn-Sound ja sekä Wornas Trollhättanista. Poliittisesti orientoitunut projekti oli Ajan aaltojen humussa (1977), johon Reijo Liinamaa sävelsi Ruotsissa asuneiden kansalaissodan pakolaisten Lauri Letonmäen, Kössi Kaatran ja Nils Robert af Ursinin runoja. Luokkatoveri-kuoro edustaa tyypillisesti vasemmistolaisen laululiikkeen esitystapaa ja Nacke Vatasen kirjoittamat torvi- ja yhtyesovitukset tyylinmukaista viihdettä.