Sven Dufvan askelissa - Suomen sodan muistomerkit värikuvina

Sven Dufvan askelissa
Suomen sodan muistomerkit värikuvina
Eino Viheriävaara

Oulun kirjateollisuus Oy
Omakustanne
Maanmittaushallitus, Helsinki 1989

-

Usein kuulee sanottavan: sitä ihminen tekee mitä hän osaa. Ei aina tarvitse olla asian ratkaisemisen pelkästään osaamisen varassa, vaan tyydyttävään lopputulokseen voi päästä riittävän innostuksenkin turvin. Tämän olen havainnut usein elämäni varrella, en ainoastaan omakohtaisissa toimissa, vaan myös lukuisien henkilöiden kohdalla.

Myös tämä tehtävä, jota nyt toteutan, on tarvinnut innostusta, nimettäköön sitä vaikka runebergiläiseksi hengeksi. On ollut suorastaan pakko lähteä niille monille matkoille, jotka ovat olleet välttämättömiä työn lopputuloksen vuoksi. Useat valokuvausmatkat on pitänyt tehdä kaksi, jopa kolmekin, kertaa, jotta kuvasta olisi tullut edes siedettävä ja ja muistomerkissä oleva teksti oikein kirjoitetuksi.

Olen pyrkinyt muistokohteiden löytämisessä kattavuuteen, mutta siihen en ole päässyt. Sen olen tiennyt muotoillessani teosta painoasuun. Esimerkiksi Adlercreutzin hautapaikasta ei ole kuvaa. Riddarholmin kirkossa oli kuvaaminen kielletty. Siitä tuohtuneena käännyin ympäri jo eteisaulassa ja kiiruhdin odottavaan taksiin. - Tottahan se harmitti, kun osittain sitä varten olin Oulusta Turun kautta Tukholmaan matkustanut. Mutta löytyivät kuitenkin Sandelsin, Döbelnin Vegesackin haudat, ja menomatkalla Finströmin sekä Kumlingen muistomerkit. Kenraalimajuri Carl Johan Adlercreutz lepää Ruotsin kuninkaiden ja kuningattarien hautaholvien rinnalla.

"Hän lepää täällä - lepää voitoistaan -,
on toimistansa kuuluisista laannut.
Täss' palkinnoksi töistään, uskotaan
hän urhoist' urhokkain on rauhan saanut.

Tääl' kateus, halpa moite katoaa;
ei vainoojia ole täällä keitään.
Hänt' voima pyhä täällä verhoaa,
ja kiitollisuus uhraa kyyneleitään."
(E.G. Geijer)

Lainaus teoksesta Vänrikki Stoolin miehet.

Mielenkiintoa työtäni kohtaan matkustamisen ohella on lisännyt muistomerkin etsiminen, sen löytäminen ja siinä olevan tekstin muistiin kirjoittaminen. Lukija huomaa tuonnempana tutustuttuaan kirjan kuvitukseen, että monen muistomerkin löytäminen on ollut työlästä. Niin luonnon varaisessa paikassa se on sijainnut.

Teos ei ole tarkoitettu sotatoimien kertomiseen, vaan sen tärkeimpänä antina pidän muistomerkkien kuvitusta ja mainintaa niiden sijaintipaikasta. Tässä suhteessa olen jättänyt, matkailijan mielenkiinnon säilyttämiseksi, sijaintipaikan tarkemmat koordinaatit mainitsematta.

Muistomerkkien selitysten ohella olen maininnut upseerien nimiä. Lienee paikallaan kertoa sodan korkeimpaan johtoon kuuluvien henkilöiden nimet. Ruotsi-Suomi -joukkojen ylipäällikön sijaisena oli sodan alussa kenraali Carl Nathanael af Klercker. Hänen jälkeensä tuli ylipäälliköksi sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingspor. Oravaisten taistelun jälkeen tuli taas ylipäälliköksi kenraali Carl Nathanael af Klercker. Lisäksi sietää mainita korkeampaan upseerikuntaan kuuluvat: sotamarsalkka Johan August Sandels, kenraaliluutnantti Georg Carl von Döbeln, kenraalimajuri Carl Johan Adlercreutz ja kenraalimajuri Hans Henrik Gripenberg.

Venäläisistä johtajista mainittakoon ylipäällikkö kenraali Friedrich Wilhelm Buxhoevden, kenraali Nikolai Mihailovits Kamenski ja kenraali Nikolai Nikolajevits Rajevski.

Upseereista olen pyrkinyt käyttämään ko. taisteluiden aikana ollutta upseerin arvoa ja kirjan lopussa olevassa luettelossa sitä arvoa, johon upseeri on ylennetty joko sodan aikana tai sodan jälkeen. Etunimet on tarkoituksella kirjoitettu alkuperäisellä tavalla, ruotsalaisittain.

Syntymä- ja kuolinajoissa saattaa olla ristiriitaisia tietoja eri lähteiden kesken. Myös muistomerkeissä oleviin ajan määrittelyihin on joissakin tapauksissa suhtauduttava varauksellisesti.

Teoksellani en jahtaa Oscaria, onpahan vain 2. luokan turistin kokoonpanema matkaopas. Vaimoani kiitän henkisestä tuesta, jota ilman ei kirjaa olisi tullut julkaistuksi. Käsikirjoituksen on tarkastanut ja siihen arvokkaita korjauksia suorittanut FK Hannu Latvala. Hänelle ja kirjan lopussa mainituille henkilöille ja virastoille, vihjeiden antajille, vilpittömät kiitokseni.

Erikoiset kiitokset ansaitsee edesmenneen kirjailija Tito Collianderin tytär, rouva Kati Bondestam. Hänen ystävällinen suhtautumisensa perikunnan edustajana antoi minulle mahdollisuuden julkaista J.Z. Dunckerin kirjeet hänen isänsä teoksesta Heinäkuun viides päivä.

Haluan myös kiittää Oulun Kirjateollisuutta ymmärtäväisestä suhtautumisesta harrastekirjailijaa kohtaan.

Matkailija havaitsee Sulkavalla, Sairalanmäen taistelupaikalla, vaikuttavan hautamuistomerkin. Tämä on pystytetty sodassa 1788-89 noin 300 porilaisen heinäkuussa 1789 kaatuneen hautapaikalle. Muistosanat alkavat: "Pysähdy matkamies paljasta pääsi... " Näihin sanoihin yhtyen ja niillä päättäen toivotan lukijalle mielenkiintoisia ja maalauksellisia Suomi-matkoja.

Oulussa Haminan rauhan 180-vuotispäivänä 17.9.1989

Eino Viheriävaara

-

Sidottu, kansipaperein.
Kansipaperin reunoissa hieman kulumaa, muuten uudenveroinen kirja.

Nouto tai pk:t (7e) ostajalle.
Samoilla postikuluilla menee useampikin kirja.