Tadeusz Konwicki: Isoäitini tarina

Puolalainen klassikkoromaani. Tammen keltainen kirjasto 1997, alkuteos 1987. Kovakantinen. 255 sivua. Hiukan kulumaa kansipaperissa.

Merkittävän puolalaiskirjailijan paluu juurilleen: oman isoäidin fiktiivinen rakkaustarina sadan vuoden takaa, Venäjän imperiumin periferiasta.

Tämä kirja kertoo Tadeusz Konwickasta, mutta on täyttä fiktiota. Se vie lukija muutaman helteisen elokuun päivän ja monen ihmisiän ajaksi runsaan sadan vuoden takaiseen maailmaan, seudulle joka on yhtä lailla puolalainen kuin liettualainen, juutalainen kuin valkovenäläinenkin, periferiaan jota Venäjän imperiumin ote kuristaa.

Vuoden 1863 kansannoususta on jo runsaat kymmenen vuotta. Se vei Helenalta sulhasen, nuoren Piotrús Pie?lakin, mykisti hänen isänsä Micha?in ja riisti perheeltä omaisuuden, siirsi sen venäläistyneen Korsakovin käsiin. Apuun on tullut naapuritilan isäntä, kreivi Plater, jonka metsästysmaja, Bohi?, on nyt Helenan ja hänen isänsä kotina. Plater kosiskelee Helenaa vaimokseen, mutta asiasta ei tunnu tulevan sen valmiimpaa. Lopulta Helenan ja hänen isänsä kohtaloksi koituu juutalainen Elias, vieras menneisyydestä, joka puoliväkisin tunkeutuu Helenan oppilaaksi.
Helenan tarinan lomassa kulkee monta muutakin; esiin pilkahtavat hänen isänsä synkän arvoitukselliset vaiheet, valkovenäläissyntyisen rovasti Siemaszkon toimet ja mielipiteet ja ympäristön halveksiman Korsakovin elämä. Siinä vierailevat historian henkilöt (Hitler, Stalin, Pušin) ja satuhahmot ja unenomainen hämy kattaa koko kirjaa, jossa Konwicki etsii itseään isoäitinsä kautta ja samalla menneen ja nykyisen puolalaisuuden ristiriitaista olemusta.
(takakansi- ja lieveteksti)