Talvisota kronikka (sid. Gummerus 1989)

Kovakantinen (24x29 senttiä)
207 sivua

TALVISOTA KRONIKKA
Gummerus 1989

Lukijalle

Tämä kronikka kuvaa talvisotaa sellaisena kuin aikalaiset sen päivittäin kokivat. Kronologisesti etenevä kertomus koostuu lukuisista, usein varsin lyhyistä uutisista ja teema-artikkeleista, joista vähitellen hahmottuu kokonaiskuva itsenäisen Suomen historian käänteentekevästä vaiheesta. Erityisesti korostuu vihollisen suuri ylivoima, omat materiaaliset puutteemme ja talven hirvittävä kylmyys, mutta myös joukkojemme ja koko kansan peräänantamaton sitkeys ja horjumaton puolustustahto.

Talvisodan kronikka on myös eräs vastaus kysymykseen talvisodan ihmeestä. Ensimmäisinä siitä puhuivat ulkomaiset sanomalehtimiehet, joita tulvi Helsinkiin joulukuun alussa 1939. Heistä Neuvostoliiton murskaava voitto näytti väistämättömältä, mutta ihmeenomaisesti suomalaiset vain pitivät puoliaan. Karjalan kannaksella vastarinta lujittui ja pian saatiin tietoja voittoisista ratkaisutaisteluista Tolvajärvellä ja Suomussalmella. Puheilla talvisodan ihmeestä alkoi olla katetta ja ulkomaiset tarkkailijat olivat täynnä ihailua. Vaikeuksien myöhemmin lisääntyessä ja tappion jo häämöttäessä he edelleenkin pitivät suomalaisten saavutuksia selittämättömänä ihmeenä.

Mutta myös suomalaisten mielissä talvisota pysyi ihmeenä sen katkerasta lopputuloksesta huolimatta. Oleellista ei ollut, että sota oli päättynyt sotilaalliseen tappioon ja että rauhanehdot olivat ankarat. Tärkein oli kuitenkin saavutettu: olimme osoittaneet suurelle naapurillemme sotilaallisen kyvykkyytemme ja itsenäisyystahtomme. Luopumalla Kuusisen hallituksesta Neuvostoliitto oli puolestaan ikäänkuin uudelleen tunnustanut itsenäisyytemme. Tappiosta huolimatta itsetuntomme ja tulevaisuudenuskomme olivat lujittuneet. Olimme osoittaneet itsellemme ja koko maailmalle, että meillä oli oikeutettu paikkamme kansakuntien joukossa.

Joukkomme olivat menestyneet taitavan toimintansa ja taistelutahtonsa ansiosta, mutta sodan lopputulokseen vaikutti ennen kaikkea kansamme yksimielisyys. Neuvostoliitto ilmeisesti odotti kohtaavansa täällä kahtiajakautuneen kansan, mutta niin työläiset kuin porvaritkin seisoivat yksimielisinä hallituksen takana. Suomen kansan yksimielisyys oli varmasti talvisodan suurin ihme.

Ensio Siilasvuo