Savitalon pojat savotalla kertoo yhden metsämiesuran Lapin kasvunrajalta Karjalan lehtomaisemiin, Vasakairasta Svetogorskiin. Samalla Tapio Vilkuna kertoo nuoren miehen vaellus- ja vakiintumistarinan ja kuvaa talonpoikaisyhteiskunnan muuttumista palveluyhteiskunnaksi. Svea-mamman luonakin poiketaan.

Vilkuna muistaa myötäeläen pohjoisen savotoita: jätkien karua elämää, jossa työ oli kunnia ja leipä kämmenlihoissa. Metsätyön muutosta, kun rauta korvasi lihasvoiman. Niukkuutta, olematonta sosiaalipolitiikkaa, mutta myös alkavaa hyvinvointia - vaurautta, josta säamme olla kiitollisia nimettömille jätkille, herukoille ja huuskosille.

Lyhyissä muistelotarinoissa päähenkilönä on ihminen; jätkä, metsänhiihtäjä. saksimies, konemies, kymppi, ukkoherra, ostomies. Vilkuna muistaa henkilönsä hyväntahtoisesti omine huvittavine piirteineen, mutta aina oman elämänsä sankarina.

Tyyliin sopiva piirroskuvitus on Maija Rannan käsialaa. Valokuvat Lustosta, Lapin metsämuseosta ja Tapio Vilkunan albumista. [takakansi]

Toimittanut Sisko Pirttimaa. Metsälehti Kustannus 1998, 1. painos. Kovakantinen.

Hivenen kulumaa.