249 min, kieli. ranska/saksa/englanti, teksti: englanti, EI SUOMEA, aluekoodi nolla (=kaikki), ohjaus Marcel Ophuls, Muoveissa, käyttämätön.

Suru ja sääli (Le chagrin et la pitié) on Marcel Ophülsin ohjaama yli neljätuntinen dokumenttielokuva vuodelta 1969. Elokuva käsittelee toisen maailmansodan aikaista Ranskaa ja sen vastarintaliikkeen historiaa. Siinä on leikattu yhteen 1960-luvulla tehtyjä haastatteluja ja uutisfilmejä 1940-luvulta.

The Sorrow and the Pity (French: Le Chagrin et la Pitié) is a two-part 1969 documentary film by Marcel Ophuls about the collaboration between the Vichy government and Nazi Germany during World War II. The film uses interviews with a German officer, collaborators, and resistance fighters from Clermont-Ferrand. They comment on the nature of and reasons for collaboration, including antisemitism, Anglophobia, fear of Bolsheviks and Soviet invasion, and the desire for power.

Marcel Ophüls (1927 – 242025)oli pitkiin sotahistoriallisiin dokumenttielokuviin erikoistunut saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen ohjaaja. Hän syntyi elokuvaohjaaja Max Ophülsin pojaksi Frankfurtissa ja sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1950.

Ophüls sai parhaan dokumentin Oscar-palkinnon natsirikollinen Klaus Barbiesta kertovasta lähes viisituntisesta[2] dokumentista Hotelli Terminus (1988). Hän oli ehdolla tuohon palkintoon myös vuoden 1971 dokumentistaan Suru ja sääli, sekin kestoltaan yli neljä tuntia.