The Raven is the fourth studio album by English rock band the Stranglers, released on 21 September 1979, through record label United Artists.

Personnel

The Stranglers

Hugh Cornwell – guitar, vocals, second bass ("Dead Loss Angeles")
Jean-Jacques Burnel – bass, vocals
Dave Greenfield – keyboards, vocals
Jet Black – drums

1."Longships"Instrumental1:102

."The Raven"Jean-Jacques Burnel5:13

3."Dead Loss Angeles"Hugh Cornwell2:24

4."Ice"Burnel3:26

5."Baroque Bordello"Cornwell3:50

6."Nuclear Device (The Wizard of Aus)"Cornwell3:32

Side twoNo.TitleLead vocalsLength

7."Shah Shah a Go Go"Cornwell4:50

8."Don't Bring Harry"Burnel4:09

9."Duchess"Cornwell2:30

10."Meninblack"Burnel4:48

11."Genetix"Dave Greenfield5:16

Total length:41:11

2001 CD reissue bonus tracks (EMI)No.TitleOriginLength

12."Bear Cage"Non-album single, 19802:50

13."Fools Rush Out"B-side of "Duchess" single2:09

14."N'Emmenes Pas Harry"Non-album single (France)4:14

15."Yellowcake UF6"B-side of "Nuclear Device (The Wizard of Aus)" single2:55

Total length:53:24

The Stranglers on brittiläinen rockyhtye, joka perustettiin 11. syyskuuta 1974, alkuperäisellä nimellään Guildford Stranglers. Yhtyeen kuuluisimpia hittejä ovat muun muassa ”No More Heroes”, ”Peaches”, "Duchess" ja "Golden Brown". The Stranglers siirtyi perustamisensa jälkeen musiikillisesti kohti punkrockia, mutta erottavana tekijänä moniin muihin ajan punkbändeihin oli erityisesti kosketinsoittimien (mm. Minimoog, Hohner Cembalet, Hammond ja Oberheim FVS [1]) merkittävä rooli yhtyeen musiikissa. Yhtyeeltä ilmestyivät vuonna 1977 niin debyyttialbumi Rattus Norvegicus, kuin myös kakkosalbumi No More Heroes. Seuraavilla levyillä Black and White (1978) ja erityisesti The Raven (1979) yhtye siirtyi punkista kokeellisempaan ja monipuolisempaan ilmaisuun. Vuonna 1981 Stranglers julkaisi jälleen kaksi albumia: The Gospel According to the Meninblack oli monia tunnettuja salaliittoteorioita käsittelevä konseptialbumi, jonka kaupallinen menestys jäi heikoksi. Seuraaja La Folie oli konseptialbumi rakkaudesta. Levy sisälsi suurhitin Golden Brown ja se siivitti myös albumin menestykseen.

Vuonna 1983 julkaistulla albumillaan Feline yhtye uudisti jälleen tyyliään ja levyn äänimaailmaa hallitsevat akustiset kitarat, sähkörummut (rumpali Jet Black siirtyi pysyvästi käyttämään sähkörumpuja studiolevytyksissä) ja syntetisaattorit. Albumi nousi brittien albumilistan neljänneksi. Singlejulkaisuja olivat "European Female", "Midnight Summer Dream" ja Paradise.

Yhtyeen johtohahmoina toimivat bändin aloituksesta 1970-luvun puolivälistä aina 1990-luvun alkuun Hugh Cornwell (laulaja/kitaristi) sekä Jean-Jacques Burnel (laulaja/basisti). Hugh Cornwell erosi yhtyeestä vuonna 1990. Hänen viimeinen keikkansa Stranglersin riveissä (Alexandra Palace, Lontoo, 11. elokuuta) on taltioitu bändin livealbumille Saturday Night, Sunday Morning.

Rumpali Jet Blackin (Oik. nimeltään Brian Duffy) terveysongelmien vuoksi yhtyeen kiertuerumpalina on vuodesta 2013 lähtien toiminut Jim MacAulay. Black on vetäytynyt sivuun yhtyeen aktiivitoiminnasta ja kiertueilta.