Yksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista sotaelokuvista, venäläinen Idi i smotri / Tule ja katso.

Korealainen kahden dvd:n erikoisjulkaisu, ei Suomi-tekstejä. Erinomaisessa kunnossa.

Kannessa lukee, että "Directed by Eldar Ryazanov". No sehän nyt ei pidä paikkaansa. Elem Klimovin ohjaus tämä on ja pysyy.

Pääosaa eli Fljoraa näyttelevä Aleksei Kravtšenko on viimeisen 10 vuoden aikana kunnostautunut toisenlaisissa venäläisissä elokuvissa, jotka käsittelevät erästä erikoisoperaatiota... Kravtšenko on Putlerin taholta näistä propagadanleffoista palkittu. Ja syystä tästä tämä dvd lähtee kiertoon

Tule ja katso on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut neuvostoliittolainen sotaelokuva, jonka on ohjannut Elem Klimov. Elokuva kertoo teini-ikäisen partisaani Fljoran (Aleksei Kravtšenko) tarinan saksalaisten miehittämällä Valko-Venäjällä vuonna 1943.

Tule ja katso esitettiin Moskovan kansainvälisillä elokuvajuhlilla 9. heinäkuuta 1985, jossa se voitti jaetun pääpalkinnon sekä kansainvälisen kriitikkojärjestö Fiprescin palkinnon.[4] Sittemmin elokuvaa ollaan pidetty mahdollisesti parhaimpana venäläisenä sotaelokuvana.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan. Pienessä valkovenäläiskylässä kasvanut poika nimeltä Fljora (Aleksei Kravtšenko) liittyy äitinsä vastustuksesta huolimatta neuvostopartisaanien joukkoihin, joissa ollessaan hän tutustuu Glaša-nimiseen tyttöön (Olga Mironova). Fljoraa ei kelpuuteta mukaan taisteluihin nuoren ikänsä vuoksi, jolloin hän päättää lähteä joukoista kokonaan. Hetken päästä saksalaiset joukot käynnistävät operaation partisaaneja vastaan. Operaatiossa saksalaiset tulittavat partisaanien pystyttämää leiriä ja pudottavat sen alueelle ilmapommeja.

Fljora ja Glaša selviävät pommituksesta ja palaavat Fljoran kotikylään. He eivät kuitenkaan löydä sieltä ketään ja olettavat, että kylän asukkaat ovat piiloutuneet läheisen suon keskellä sijaitsevalle saarelle. Heidän juostessaan pois kylästä Glaša huomaa, että kyläläisten ruumiit on kasattu Fljoran kotitalon edustalle, muttei kerro näkemästään Fljoralle. Kahlattuaan suon läpi saarelle he löytävät joukon kylän asukkaita, jotka ovat pelastuneet saksalaisten hyökkäykseltä. Vasta nyt Fljora saa tietää, että hänen äitinsä ja pienet kaksossiskonsa on tapettu. Fljora järkyttyy uutisesta ja uskoo perheensä kuoleman johtuneen siitä, että hän lähti partisaanijoukkoihin. Fljora yrittää omantunnon tuskissaan tehdä itsemurhan, mutta kyläläiset estävät häntä.

Jonkin ajan kuluttua Fljora ja kolme aseistettua talonpoikaa lähtevät etsimään elintarvikkeita saareen jääneille asukkaille. Kaksi talonpojista ei huomaa varoitustaulua ja astuu miinojen päälle. Yön lähestyessä Fljora ja hänen toverinsa saapuvat kylään ja varastavat lehmän saksalaisille työskentelevältä paikalliselta asukkaalta. Nälän uuvuttamina he alkavat lypsää lehmää keskellä peltoa ja jäävät keskelle saksalaisten tulitusta. Tulituksen seurauksena Fljoran toveri ja lehmä saavat surmansa. Riutunut Fljora nukahtaa lehmän ruumista vasten. Kun hän aamulla herättyään yrittää paloitella lehmän ruhoa, hänet huomaa ohitse kulkeva talonpoika. Tällä välin panssariautosta astuu pellolle saksalainen toimintaryhmä (saks. Einsatzgruppen). Talonpoika suostuttelee Fljoran piilottamaan aseensa heinäkasaan ja lähtemään kanssaan kylään esittäen hänen lapsenlastaan.

Toimintaryhmä saapuu kylään ja kutsuu kyläläiset koolle muka näiden henkilöllisyyden tarkastamista varten. Saksalaiset pilkkaavat ja pahoinpitelevät kyläläisiä ja ajavat heidät suureen aittaan. Yksi SS-upseereista kertoo aitassa oleville kyläläisille, että aikuiset saavat tulla ulos, mikäli jättävät lapsensa aittaan. Kukaan kyläläisistä ei tämän kuultuaan suostu lähtemään aitasta. Fljora kuitenkin ryömii ulos ikkunasta, kuten myös nainen, jolla on sylissään pieni lapsi. Saksalaiset ottavat lapsen nauraen naisen sylistä ja heittävät sen takaisin aittaan, kun taas naisen he kiskovat kuorma-autoon. Saksalaiset heittävät aittaan kranaatteja ja polttopulloja musiikkia kuunnellen, naureskellen ja itselleen taputtaen. He tulittavat aittaa erilaisilla aseilla ja kiihdyttävät paloa liekinheittimillä. Näkemästään järkyttynyt Fljora kellahtaa kasvot edellä hiekkaan.

Havahduttuaan Fljora menee metsään ja huomaa, että toimintaryhmä on joutunut partisaanien väijytykseen. Hän hakee pellolta kiväärinsä ja palaa kylään, jossa kohtaa partisaanijoukot. Samalla hän näkee raiskatun ja vakavasti pahoinpidellyn paikallisen naisen. Fljora ottaa bensiinikanisterin moottoripyörän päältä ja menee paikalle, jossa saksalaisia sotilaita pidetään vankeina. Partisaanit suunnittelevat heidän ampumistaan, mutta vangit, joista moni on yhteistoimintamies, puolustelevat tekojaan ja anovat armoa. Vain yksi kiihkoileva SS-mies pysyy kannassaan ja perustelee kylän lasten tappamista tulkin välityksellä sanoin "Teidän ei pitäisi olla olemassa. Kaikilla kansoilla ei ole oikeutta tulevaisuuteen."

Fljora ojentaa komentajan käskystä bensiinikanisterin syyttömyyttään vakuuttelevalle tulkille, joka kaataa bensiinin muiden vankien päälle toivoen näin pelastavansa oman henkensä. Eräs tilannetta seuraava naispartisaani ei kestä näkemäänsä ja alkaa ampua vankeja kohti PPŠ-41-konepistoolilla, ja muut partisaanit tekevät samoin. Tämän jälkeen joukko hajaantuu.

Partisaanit jättävät kylän. Riutunut Fljora löytää sattumalta Hitlerin valokuvan, jossa lukee valkovenäjäksi "Гітлер асвабадзіцель" (suom. Hitler vapahtaja), ja alkaa ampua kuvaa kohti. Samalla esitetään videokoosteena kansallissosialismin kehityksen kannalta keskeiset tapahtumat ajallisesti käänteisessä järjestyksessä lopusta alkuun: keskitysleirit, toisen maailmansodan alku, natsien valtaannousu, oluttupavallankaappaus, levottomuudet Weimarin tasavallassa ja ensimmäinen maailmansota. Taustalla soi natsien marssimusiikkia ja pätkiä Richard Wagnerin teoksista. Fljora ei kuitenkaan enää pysty ampumaan kuvaa, kun ruudulle tulee esiin kuva taaperoikäisestä Hitleristä.

Elokuvan viimeisessä kohtauksessa vanhan ja kärsivän näköinen Fljora lähtee partisaanijoukon mukana metsään. Partisaanien juostessa eteenpäin metsä peittyy lumeen.