Tuomo Jämsä: Suomen kielen yleisimpien verbien semantiikkaa
Kuvaus
Acta Universitatis Oulensis. Series B. Humaniora. No. 12. Philologica No. 5.
Nidottu, pehmeäkantinen väitöskirja.
1986.
Oulun yliopisto.
Etusivulla tekijän omistuskirjoitus
Ei muita kynämerkintöjä.
181 s.
Suomen kielen yleisimpien verbien semantiikkaa on Tuomo Jämsän kirjoittama väitöskirjatutkimus, joka ilmestyi vuonna 1986. Se julkaistiin Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitoksen tutkimusraporttien sarjassa.
Teos on keskeinen tutkimus suomen kielen leksikaalisen semantiikan eli sanojen merkitysopin alalla. Se keskittyy analysoimaan niitä verbejä, joita käytämme arkikielessä kaikkein eniten.
Kirjan keskeisiä teemoja ja havaintoja:
Frekvenssi ja merkitys: Jämsä tutkii kielen taajuussanastoa ja osoittaa, että yleisimmät verbit (kuten olla, tulla, mennä, saada, tehdä) ovat merkitykseltään kaikkein moninaisimpia ja abstrakteimpia.
Polysykia: Kirjassa analysoidaan verbien monimerkityksisyyttä. Yleisimmillä verbeillä on usein kymmeniä eri merkitysvivahteita riippuen asiayhteydestä (esim. "hän saa kirjan" vs. "hän saa mennä").
Ydinsanasto: Jämsä pyrkii määrittelemään suomen kielen verbistön "ydintä" ja sitä, miten nämä perusverbit muodostavat pohjan koko kielelliselle ilmaisullemme.
Kielitieteellinen metodi: Tutkimus on syvällistä semanttista analyysiä.
