Upea! HELSINGIN JUGENDARKKITEHTUURI 1895-1915

Hienossa kunnossa kansipapereita myöden.
Helsingin Jugend arkkitehtuuri 1895-1915
Jonathan Moorhouse
Michael Carapetian
Leena Ahtola-Moorhouse
Painettu 2002 350 sivua, 351 mustavalkokuvaa, 229 värivalokuvaa

Helsinki Helsingin Paikkakuntakirja

ESIPUHE Jugendtyyli, art NOUVEAU , merkitsi taiteille uutta elämää hylätessään 1800-luvun kertaustyylit ja valmiit mallit ja aloittaessaan 1900-luvun humanismin hengessä etsien uusia ihanteita. Tämän teoksen innoittajana on ollut Helsingin runsas ja keskitetty jugendmaisema, ydinkeskustan ja useiden sitä ympäröivien alueiden leimallinen tyyli. Helsingin niemi rakentui kaupungin mittoihin vuosina 1895- 1915. Rakentamistahti oli ilmiömäinen, syntyi pysyviä kaupunkisuunnittelun malleja, ja suomalainen arkkitehtuuri osoitti elinvoimansa. Helsingin tilanne on Eu-roopassa ainutlaatuinen: jugendrakennukset ja -alueet ovat laajassa mitassa säilyneet ja helposti nähtävissä. Suomen itsenäisyystaistelu, kansallinen herääminen ja taloudellinen kasvu olivat haaste myös taiteille ja nostivat ne ennennäkemättömään kukoistukseen. Arkkitehtuuri ja kuvataiteet tuottivat luovia mestareita; syntyi kokonainen sukupolvi merkittäviä arkkitehteja. Suuriin töihin liittyi myös kritiikkiä ja julkista keskustelua, Helsinki oli kulttuurikehityksen ja arkkitehtuurin keskus. Tämä on ensimmäinen kokonaistutkimus Helsingin jugendarkkitehtuurista ja vuosisadan vaihteen kaupunkisuunnittelusta, joiden tulokset ovat täysin vertailukelpoisia Ranskan, Saksan, Belgian ja Itävallan vastaavana ajankohtana syntyneiden kaupunkikeskusten kanssa. Yleisjohdannon jälkeen rakennukset esitellään alueittain, joten teoksen opastuksella on mahdollista tutustua kaupungin elimelliseen kasvuun ja kaupunkimaisemaan. Monia rakennuksia tarkastellaan ja kuvaillaan yksityiskohtaisesti; mukana on alkuperäispiirustuksien jäljennöksiä sekä uusia valokuvia, jotka on ottanut arkkitehti Michael Carapetian. Yksityiskohtaisilla nelivärikartoilla selvennetään säilyneen jugendarkkitehtuurin vaiheita, ja hakemistoon on koottu luettelot rakennuksista samoin kuin arkkitehdeista. Materialistisessa maailmassa jugend ja art nouveau toimivat vastapainona ja esimerkkinä innoittuneesta ympäristönsuunnittelusta. »Oliko tämä kaunista vai rumaa, ja voiko sitä ylipäänsä sanoa arkkitehtuuriksikaan?. Kysymys jäi vaille vastausta, sillä funktionalismi oli sokea kaikille omistaan poikkeaville pyrkimyksille, ja vasta nyt herännyt kiinnostus kaikkiin taidemuotoihin ja homogeeninen ympäristö antavat mahdollisuuden uudelleenarviointiin. Tässä teoksessa käsiteltyyn ajanjaksoon 1895-1915 sisältyy monia jugendtyylin vaiheita ja virtauksia; alussa ne olivat tuskin havaittavia, mutta vuosisadan vaihteessa ne näkyvät jo täydessä voimassaan ja alkavat sitten muuttua klassismin suuntaan. 1 Bertel Jung, Ett problem, Ateneum 1901, Helsingfors 1902, s. 456.