Upeat seremoniahilparit 1800-luku

Old Illusions toivottaa sinut tervetulleeksi antiikkiin ja erikoisten esineiden ihmeelliseen maailmaan! Tämän kohteen myyjänä toimii maamme tyylikkäin antiikin ja erikoisten esineiden putiikki Old Illusions, joka on hieman hämyisempi, mystisempi, sekä tunnelmallisempi antiikkiliike. Tarjoamme Sinulle ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä käsiksi ihmeellisten esineiden maailmaan, joten astu rohkeasti putiikkiimme osoitteessa: http://www.oldillusions.fi

Kohde:

Alkuperämaa: Kiina
Valmistusajankohta: 1800-luku
Valmistaja: Tuntematon
Signeeraus/Merkinnät: Ei merkintöjä
Pituus: Kokonaispituus yli 3 metriä, terien korkeus n. 60 cm
Kunto: Hyvä, terät ja varret hyvässä kunnossa, pinnoissa tummentumaa / pintakulumaa ja pientä välystä varsien ja terien välillä.
Muuta: Harvinaiset ja näyttävät hilparit (salkoaseet), valmistettu alunperin ilmeisesti seremoniakäyttöön, kauniit kaiverrukset (mytologia, lohikäärme ym)

Hilpareiden historiaa:

Hilparilla on pitkä historia ja aseena se on pistokeihään ja taistelukirveen yhdistelmä. Hilpareita käytettiin Kiinassa jo taistelevien läänitysvaltioiden kaudella (475–221 eaa.) ja Euroopassa ne olivat yleisiä 1400- luvusta alkaen. Hilpari kehittyi jalkaväen tarpeesta ja joukoille piti keksiä ase, jolla saattoi menestyä taistelussa ratsuväkeä vastaan. Hilpari oli oiva ase ratsuväkeä vastaan, sillä siinä on pitkä pistoterä, kirveenterä sekä tämän vastapuolella koukku.

Ensimmäisen kerran hilpareita käytettiin Euroopassa tiettävästi Morgartenin taistelussa vuonna 1315, jolloin vajaat 2?000 sveitsiläistä tappoi saman verran itäval¬talaisia ritareita. Sveitsiläiset saivat suurta mainetta aseen tehokkaina käyttäjinä ja 1400-luvulla sveitsiläiset voittivat niin paljon taisteluita, että heistä tuli haluttuja palkkasotilaita. Ranskan kuninkaat palkkasivat tuhansia sveitsiläissotilaita, ja Saksan keisarit perustivat armeijaansa oman versionsa sveitsiläisistä palkkasotureista, niin sanotut landsknechtit. Hilpareita käytettiin Euroopassa kahden¬sadan vuoden ajan yleisesti hyökkäysaseena. Niiden merkitys väheni 1500-luvulla, kun jalkaväkeä alettiin käyttää enemmän puolustukseen.