Erinomaisessa kunnossa oleva vinyyli. Tämähän kuuluu boksiin, jossa aluperin oli kolme levyä. Tässä siis vain ensimmäinen.

URHO KALEVA KEKKONEN: Äänikuvia elämästä. Osa 1

YLE – YLE LP 1

Finland 1981

Urkki puhuu kuin Kekkonen. Neuvostoliitto on olemassa. YYA voimissaan. Kekkonen voimissaan ja ikuinen. Historia havisee. Tukka on takana mutta elämä edessä.

Tätä vinyyliä kun soitat itsenäisyyspäivänä lujalla, niin naapurustokin tietää ketä teillä seuraavissa pressanvaaleissa äänestetään! Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Saatana - ennen sentään prrssat oli miehiä eikä mitään nyhveröitä!

A1 Lepikon torppa 3:20

A2 Politiikan tielle 8:57

A3 Sodista YYA-sopimukseen 10:06

A4 Viisi hallitusta 7:41

B1 Jännitysnäytelmä Eduskuntatalossa 6:45

B2 Vahdinvaihto 7:30

B3 Vaaleista vaaleihin 4:32

B4 Viran arkea ja juhlaa 9:44

C1 Tasavallan Presidentti puhuu 5:47

C2 Matkustava presidentti 7:12

C3 Luottamuksen tie 16:20

D1 Kohti aktiivista rauhanpolitiikkaa 7:37

D2 Helsingin henki 14:14

D3 Kädenojennus vasemmalle 5:50

E1 Ylipäällikkö 3:06

Urho Kaleva Kekkonen (3. syyskuuta 1900 Pielavesi – 31. elokuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja kahdeksas Suomen tasavallan presidentti. Hän oli tasavallan presidentti yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 alkuvuoteen 1982, yli 25 vuoden ajan. Viimeinen presidenttikausi jäi kesken sairauden takia. Kekkosen presidenttikauden ja kylmän sodan aikana Suomi säilyi Euroopan länsiryhmässä Neuvostoliiton painostuksesta huolimatta.[2]

Kekkonen on Suomen historian pitkäaikaisin presidentti. Hän on ensimmäinen, joka toimi tasavallan presidenttinä kaksi kokonaista kautta ja ainoa, joka on valittu toimeensa useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi. Ennen presidenttiyttään Kekkonen toimi muun muassa oikeusministerinä, eduskunnan puhemiehenä sekä viiden hallituksen pääministerinä,[3] ja ennen poliittista uraansa hän oli poliisi, juristi ja yleisurheilija.

Kekkonen hyväksyi valtakaudellaan kansanrintamahallituksia, joihin kuuluivat edustamansa puolue Maalaisliitto sekä SDP ja SKDL.[4] Kekkonen piti Kokoomusta hallituspaitsiossa vedoten sen ulkopoliittiseen epäluotettavuuteen.[5] Poliittisena johtajana Kekkonen oli kiinnostunut teollisuuspolitiikasta ja Pohjois-Suomen olojen kohentamisesta.[6]