Uskonnot antiikin Roomassa

Perusteellinen tietoteos uskonnoista antiikin Roomassa. Teos 2012, 399s., kovakantinen.

Hänninen, Marja-Leena (1965-)

;

Kahlos, Maijastina

;

Lehtonen, Ulla

Maijastina Kahlos, latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden dosentti, Helsingin yliopisto

”Rooman valtakunnassa harjoitettiin monia uskontoja ja palvottiin lukemattomia jumaluuksia erilaisine ilmenemismuotoineen. Roomalaiset vallanpitäjät käytännöllisessä politiikassaan sallivat erilaisten uskontojen ja kulttien harjoittamisen valloittamillaan alueilla. Kunkin kaupungin ja etnisen ryhmän oikeudet hoitaa omaa hallintoa ja noudattaa omia lakeja ja uskonnollisia perinnäistapoja määriteltiin erikseen. Silloin kun uskonnonvapautta määriteltiin, se liitettiinkin usein ryhmän, kaupungin tai alueen oikeuksiin. Keisarikauden vilkkaassa uskontoelämässä ryhmän oikeuksien rinnalle kehkeytyi kuitenkin ajatus yksilön tekemistä valinnoista ja sen myötä yksilön uskonnonvapaudesta. Sallivuudella oli kuitenkin omat rajansa, joita roomalaiset vallanpitäjät määrittelivät aina uudestaan poliittisten suhdanteiden muuttuessa. Hallinto suhtautui epäluuloisesti ja välillä vihamielisesti esimerkiksi gallialaisten druidien uskontoon, kristinuskoon ja juutalaisuuteen, ja tässä uskontoasiat nivoutuivat yhteen poliittisten ristiriitojen ja lojaalisuuskysymysten kanssa.

Antiikin monien jumalien maailmassa jonkin jumaluuden palveleminen ei sulkenut pois muita jumalia. Monijumalaisuus ei kuitenkaan tarkoittanut kaikki käy -asennetta. Rajoja hyväksytyn ja ei-hyväksytyn uskonnon välillä vedettiin toisella tavalla, esimerkiksi rituaalien kohdalla. Oleellista oli se, miten toimittiin, ei niinkään se mitä palvottiin. Usein valtaväestö suhtautui epäluuloisesti ryhmiin, jotka eivät halunneet osallistua valtion ja kaupunkien yhteisökultteihin. Näitä ryhmiä olivat juutalaiset ja kristityt.”