Maahenki 2010 Kovakansi

1.painos

Omiste, ei muita merkintöjä

159 sivua

Vionoja syntyi Ullavassa Keski-Pohjanmaalla. Seudulla korostettiin työn merkitystä ja ihmisen pienuutta herännäiskristillisessä hengessä. Vionoja teki taidetta jo nuorukaisena, mutta taidekouluun Ateneumiin hän meni vasta 1936. Talvisodassa hän oli sairaankantajana Raatteen tien taisteluissa. Sodan jälkeen Vionoja alkoi menestyä taiteilijana, perhe asui Helsingissä pitkään yhdessä kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen perheen kanssa. Vionoja sai työhuoneen Helsingin Lallukasta 1956. Siinä vaiheessa hän ryhtyi käyttämään niin sanottua lasuurimaalausta, mistä tuli sittemmin hänen tavaramerkkinsä. Lasuurimaalauksessa on monia ohuita värikerroksia päällekkäin, ja maalaus reagoi valoon voimakkaasti. Voidaan sanoa pohjalaisittain, että Vionojasta tuli tekijämies, ammattinsa erityinen taitaja.

Vaikka Vionoja asui Helsingissä, hän vietti kesät Pohjanmaalla ja otti aiheensa sieltä. Monesti hän teki luonnoksia maalauksiinsa vaimon kotiseudulla Ylistarossa. Maalaukset syntyivät muistikuvien pohjalta myöhemmin Lallukassa. Vuosien varrella hän saattoi tehdä montakin mukaelmaa samasta aiheesta. Peltomaisemat, pihapiirit ja sisätilat sekä ikkunananäkymät ovat hänen tunnetuinta aineistoaan. Niihin keskitytään tässäkin näyttelyssä. Mukana on monia teoksia, joita ei ole nähty julkisesti pitkään aikaan. Monet tulevat yksityiskodeista.

Vionojan malauksissa on paljon yhteisiä piirteitä perinteisen valokuvataiteen kanssa. Levolliset sommitelmat ja harmoninen värimaailma tuovat katsojalle tunnun ajattomuudesta. Kiireettömyys, tasapaino, kauneus ja hiljaisuus pysäyttävät. Yksi hieman muista poikkeava kokonaisuus näyttelyssä on tosin pohjalaisen ihmisen suhde maahansa, maahenkeen, ajatukseen, jossa maa on elämän antaja jota pitää kunnioittaa, vaikka elämä väliin tuntuukin raskaalta.

Vionojan taide on sekoitus vanhaa ja ajatonta. Sen voima ei ole pelkässä nostalgiassa, koska se pistää pohtimaan, kuinka paljon olemme muuttuneet suomalaisina ja kuinka paljon itse kukin meistä tarvitsee vionojamaista pysähtymistä, ennen kuin jatkamme stressaavilta tuntuville epämukavuusalueille.

Hakusanoja: taidekirja